Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
’-Korppitassu hei, kyllä sinun on käytävä parantajan luona! Hiilitassu intti käskevä katse jäänsinisissä silmissään.
-Ei minulla mitään hätää ole. Toistin sanani, ärsyyntyneesti korviani heilauttaen.
Hiilitassu olisi varmaan seuraavaksi raahannut minut niskavilloistani parantajanpesälle, jollei Hallavarjo olisi yskäissyt merkitsevästi takanani. Kääännähdin kivistävästä käpälästäni huolimatta toisin päin ja tuijotin nolostuneena mestariani.
-Korppitassu, meillä on parantaja, joka varta vasten on täällä hoitamassa meitä. Hallavarjo naukaisi tuskastuneena, minua ja tummanruskeaa Hiilitassua merkitsevästi silmäillen.
Hallavarjo näpäytti kevyesti korvaani hännälään. Minua ärsytti melko paljon se, että jouduin tällä tavalla häpäistyksi mestarini edessä.
-Ymmärsin kyllä. Totesin kuivakasti, Hiilitassua vielä kerran ärsyyntyneesti mulkaisten.
Lähdin kipeää käpälääni vältellen konkkamaan katse maahan tiukasti kiinnityneenä kohti parantajanpesää. Liljatuuli kurkisti huolestuneena ulos parantajanpesän suuauokolta turkki pilvien välistä tunkeutuneiden auringnsäteiden valossa pienesti kimmeltäen. Naaraas talutti minut hiljaa itsekseen mutisten, hämärään parantajanpesään. Kehäkukan hempeä aromi leijaili ilmassa luoden uneliaan vaikutelman parantajanpesän kaarevista muodoista. Asetuin istumaan mukavasti, pehmeälle sammalvuoteelle käpälääni edelleen vältellen.
-Mitäs sinulle on tapahtunut? Liljatuuli naukui kysyvästi, käpälääni huolestuneena tarkastellesaan.
-Tipahdin harjoituksissa puusta. Huokaisin Liljatuulen liikkeitä hermostuneena katsellen.
Parantaja nyökkäytti harmaata päätään pienesti. Siirsin tuuheahkon häntäni nopeasti pois tieltä kun tämä siirtyi tunnustelemaan selkärankaani.
-Jos oikein kuulin et tainnut ensin olla edes tulossa tänne? Vai? Naaras naukui viiksiään huvittuneesti värisyttäen.
Pieni, kylmä sävähdys kulki pitkin jähmettynyttä ruumistani. Miten Liljatuuli oli voinut tietää?
-Niin kai, en varmaan olisi tullut jos Hiilitassu ja Hallavarjo eivät olisi pakottaneet minua. Naurahdin, hermostuneesti toista korvaani liikauttaen.
-Hiilitassu taitaa vain välittää sinusta, hyvä kun kuuntelit hänen neuvoaan. Liljatuuli nyökkäsi hymyillen hieman.
-Hmm…Käpäläsi on vain venähtänyt, pari päivää ilman harjoituksia riittää saamaan sinut kuntoon. Liljatuuli naukaisi ja työnsi päättäväisesti minulle pari unikonsiementä, olin oppinut tunnistamaan kasvin pienen harjoittelun tuloksena.
-Auttavat saamaan unta. Liljatuuli lisäsi ystävällisesti kun huomasi epävarman ilmeeni.
-Selvä, kiitos Liljatuuli! Naukaisin iloisena ja nielin karvaan makuiset siemenet itsehillintääni syvästi koetellen.
//Hiili?
//293 sanaa
