Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
’-Oletko sinä hyvä jäljittämään? Hiilitassu kysyi ja silmäili metsikköä hieman epävarman näköisenä.
En ennen ollut puhunut Hiilitassun kanssa, mutta olin huomannut, että hän käyttäytyi hillitysti kanssani.
-Melko hyvä. Vastasin vaisusti oppilaalle vilkaisten tätä sivusilmällä ja raotin suutani hieman erottaakseni jäniksen aromin, jonka Hiilitassu oli haistanut.
Haju erottui selvästi ilmassa ja se leijaili jostakin kaukaisuudessa olevasta tiheäkasvuisesta pensaasta.
-Luulisin, että se on tuossa pensaikossa. Totesin ilmaa hetken tarkasti maisteltuani.
Nyökäytin päätäni kohti pusikkoa, joka häämötti melkoisen matkan päässä meistä, jolloin jänis voisi melko helposti pötkiä pakoon.
Hiilitassu nyökäytti päätään sen merkiksi, että oli ymmärtänyt eleeni tarkoituksen. Värisytin mietteliäästi viiksiäni ja yritin pähkäillä mikä voisi olla parhain keino sada jänis ansaan.
-Hmm…Voisimme kokeilla ajaa sitä toisen käpäliin. Kolli kuiskasi vilkaisten kysyvästi minuun ja asetteli käpäliään paremmin muhkuraisessa maastossa.
-Hyvä idea! Minä voin ottaa sen kiinni, säikäytä sinä se ulos piilostaan. Naukaisin hiljaa ja lähdin hiippailemaan laikukas häntä sateen jäljiltä märkää maata hennosti viistäen mahdollisimman hiljaisesti yrittäen pysyä tuulen alapuolella, pensaiden suojissa niin, että ruskeakarvainen nisäkäs ei huomaisi lähestyvää vaaraa.
Asettelin käpäläni tukevasti maahan odottaen, että Hiilitassu aloittasi hyökkäyksen säikäyttämällä nisäkkään ulos pensaikosta. Vatsani hipoi maata kun painauduin kyyryyn pensaan taakse piiloon ja selkääni pitkin kulki pieni väristys. Pian kuulinkin kollin uhkaavan murinan ja jäniksen kimeän kauhunkiljahduksen kun oppilas lähti vauhdikkaasti ajamaan ruskeaturkkista nisäkästä kohti piilopaikkaa missä odottelin laikukkaat käpälät valmiina loikkaamaan ja tappamaan tuon viattoman olennon. En saisi tyriä tätä. Jänis loikkasi suoraan odottaviin käpäliini päästäen kimakan kirkaisun, joka loppui kuitenkin lyhyeen kun puraisin ruskeaturkkisen nisäkkään selkärangan poikki. Pian jäniksen jälkeen tuli Hiilitassu silmät tuikkien ja kiharaisen turkkinsa koristeena pari pientä kepukkaa.
Naamalleni kohosi pakostakin pieni virnistys kun kolli yritti nostaa jäniksen maasta ihan yksinänsä, vaikka se oli melkein itse oppilaan kokoinen. Tartuin jänikseen toiseen päähän hetken päätäni pudisteltuani suu melkein huomaamattomassa virneessä.
Hallavarjo ja Utusielu tassuttivat metsiköstä luoksemme silmät hyväksyvästi molemilla hehkuen.
-Hienosti meni! Hallvarjo kehui ja kosketti hännällään korvaani silmät ylpeästi kiiluen.
Röyhistin rintaani ja tunsin kuinka ylpeys itsestä kupli sisälläni kun lähdimme takaisin leiriin, minä ja Hiilitassu jänistä välissämme raahaten. En ollut kuullut mitä Utusielu oli sanonut Hiilitassulle, mutta kolli näytti yhtä kaikki ylpeältä kuin minäkin. Itseasiassa oppilas oli oikeastaan ihan mukava ja hyvä työpari.
//Hiili?
//357 sanaa
