Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Näykin haluttomasti ruskeanharmaata, pulskaa oravaa, jonka Hiilitassu oli avuliaasti siihen tuonut. Ruskean kollioppilaan vatsa taisi olla kovin tyhjä, sillä hän ei nauttinut ruuasta vaan antoi itsensä ahmia varmaan puolet oravasta ennen kuin hoksasi ihmettelevän katseeni.
-Muuten, miksi et pidä Liljatuulen seurasta? Hiilitassu kysyi yhä epäselvästi, suu puolillaan täynnä ruokaa, veikkasin, että kolli oli varmastikin huomannut vaisun käytökseni parantajan seurassa.
Vaihdoin asentoani vaivaantuneena, mutta yritin vaikuttaa tyyneltä, jotta Hiilitassu hyväksyisi pikaisen selitykseni.
-En tiedä, vastasin koska en halunnut paljastaa ystävälleni ihan kaikkea.
Mieleni pienimässäkin sopukassa kuitenkin tiesin, että en ollut tottunut vieläkään tuohon kissaan, joka huolehti yksin klaanin sairauksista ja haavoista, kynsien repeämisiin asti. Hiilitassu venytteli jalkojaan autuaasti ja päästi ilmoille makean haukotuksen. Ilta oli kurkottelemassa kynsiään Eloklaanin reviirille ja osat kissoista olivat painuneet jo yöpuulle. Hiilitassu nyökkäsi minulle uneliaasti ja tassutti hitaasti sisälle hämärään oppilaittenpesään, jonka edessä olimme oleilleet. Katselin mietteliäästi tähtiä, jotka leimahtivat yksitellen valaisemaan hämärtävää maisemaa. Vasta sitten kynnenohuen kuunsirpin siluetti ilmestyi pilviverhon takaa hohkaamaan himmeää valoaan leirin ylle. Vääntäydyin vaivalloisesti, edelleen, hieman kipeää käpälääni vältellen ylös leirin viileästä maasta ja konkkasin oppilaittenpesään, jossa muut uinuivat jo syvässä unessa. Lysähdin väsyneenä, umpiunessa tuhisevan Hiilitassun viereen ja oikaisin jalkani hitaasti tummanvihreälle, pehmoiselle sammalpedille. Hiilitassun kylki kohoili tasaisesti tämän hengityksen tahdissa, kollin tuhinaa tarkasti kuunnellessani minusta oli mukavaa, etten ollut jäänyt erakoksi vaeltelemaan yksin säätilojen armoille. Ummistin tyytyväisenä silmäni ja olin valmiina pääsemään unen pyörteisiin, joiden toivoin minut pian tempaavan mukaansa, sillä huomenna pääsisin taas harjoituksiin, enkä halunnut hortoilla puoliunessa Hallavarjon tarkkailevien silmien edessä.
//244 sanaa
//Hiili?
