Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Ajatukseni olivat ristiriitaisia ja aina kun yritin tehdä kompromissia itseni kanssa, jokin toinen mutkikas pikkuvika tunki ahnaasti tielleni. Hiilihammas oli ehdottanut, että voisimme käydä jaloittelelmassa, olin mumissut tälle myöntävästi, enkä oikein keskittynyt tämän esittämään asiaan. Todellisuudessa minua vaivasi vieläkin se, että olin kertonut ystävälleni karvaan totuuden päänsärystäni, uskoin kyllä tämän pitävän salaisuuden, mutta kolli oli viime aikoina ollut melko hermostunut terveydestäni ja voisi paljastaa asian Liljatuulelle, jotta oloni parantuisi. Hiilihampaan ehdotuksesta oli kulunut jo auringonnousu, eikä päätäni särkenyt enää kävellessä tai noustessa seisomaan, ystäväni oli ollut huojentunut kun olin kertonut, että pystyin jo kävelemään ilman, että jouduin heti vaipumaan sammalpedille, tämän äänessä oli ollut silti epäileväinen vivahdus, luulin sen johtuvan todenmukaisesta tarinasta, jossa sain oksalta kuonolleni ja tipuin puusta. Hiilihammas asteli sisään parantajanpesään ja tämän kasvoille levisi
hämmästynyt, mutta iloinen virnistys kun tämä huomasi, että olin noussut venyttelemään jalkojani.
-Sinähän kävelet! Ystäväni kehräsi iloisesti.
Olisin ottanut asian melko henkilökohtaisesti, sillä minusta tuntui, että Hiilitahammas väitti minua salakavalasti valehtilijaksi.
-Valehtelisinko minä muka ystävälleni? Näpäytin kepeästi, yrittäen saada Hiiihampaan satimeen.
Ystäväni kohautti olkiaan siristäen silmiään hitusen.
-Et, tämä maukui ja katseli minua hieman syyttävän näköisenä.
Oli kyllä totta etten ollut kertonut kollille kaikkia asioita vaan salaillut viimeiseen asti, mutta se ei siltikään ollut valehtelua. Lopulta Hiilihammas luovutti ja lopetti pistävän tuijottamiseni alkaen tassutella ympäriinsä luultavasti miettien puheenaihetta.
-Mitä tuumisit jos lähtisimme nyt jaloittelemaan, jalkani ovat olleet koko päivän toimeettomat ja kaipaan tekemistä! Maukaisin kysymyksen ja samaan settiin perustelin myös syyt ulos lähtemiselle.
Kolli nyökäytti ponnekkaasti päätään.
-Käydään ensin kysymässä Hallavarjon lupa, Hiilihammas naukui ja oli kääntymäisillään oviaukolle.
Aukaisin suuni ja olin juuri sanomaisillani kissasta, joka seisoi ystäväni takana.
-Annan lupani mielihyvin! Hiilihampaan taakse hiirenhiljaa hiipinyt Hallvarjo naukaisi säikäyttäen tuoreen soturin niin, että tämä liu’utti kyntensä ulos ja pörhisti turkkinsa.
Hallavarjo näytti vähintään yhtä yllättyneeltä kuin ystäväni säikähtäneeltä.
-Anteeksi kun säikäytin, en minä sentään Luuklaanilainen ole, joten voit vetää kyntesi sisään Hiilihammas, mestarini naukui värisyttäen huvittuneena viiksiään.
Ystäväni veti vaivaabtuneena kyntensä takaisin sisään ja siloitteli karvansa Hallvarjoa koko ajan uhmakkaasti katsellen.
-Onko sinun pakko hiiviskellä noin Hallavarjo? Naukaisin katsellen kahta kollia, jotka tuijottivat toisiaan tulisesti huomioimatta minua ja rinnalleni tassuttanutta Liljatuulta.
Liljatuuli pudisteli raskaasti huokaisten päätään.
-Onko tämä parantajanpesä vai pentutarha, jossa riehuu valloillaan kolme pientä pentua? Parantaja niiskaisi katsellen jäisesti minua Hiilihammasta ja Hallavarjoa.
Hetkähdin yllättyneenä, parantaja oli yleensä kärsivällisen kissan perikuva, mutta kaippa tälläkin oli huonoja päiviä.
-Eiköhän lähdetä Hiilihammas! Naukaisin ja ryntäsin käpälät hieman täristen pois parantajanpesästä, jossa ilmapiiri oli kissojen välillä muuttunut kireäksi.
//404 sanaa
//Hiili?
