Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
’-Miksi sinä teit jotakin niin typerää? Sinä olit loukkaantunut! Mitä jos olisit pudonnut uudelleen puusta, eikä kukaan olisi ollut paikalla auttamassa sinua? Silloin parantumisesi olisi ottanut paljon pitempään kuin vain pari päivää, Hiilitassu motkotti kiivaasti, yrittäen kuitenkin joten kuten saada äänensä pysymään matalalla.
Pidin korvani luimussa ja pöllyytin käpälilläni kosteaa maata ärsyyntyneenä Hiilitassun ylettomästä motkottamisesta, minusta kolli ylireagoi aika pahasti, mutta olihan tämä samalla oikeassa.
-En tiennytkään, että olit noin huolissasi, sihahdin kiukkuisesti hampaideni välistä.
Hiilitassu näytti tosi loukkaantuneelta ja tämän häntä liikahteli melkein huomaamattomasti lähellä maanpintaa.
-Totta kai olin ja olen huolissani, sinä olet ystäväni! Kolli perusteli katsellen minua yhtä aikaa vilpittömän ja hieman surullisen oloisena.
Ystävä, sana kimpoili pässäni kuin kiukkuinen mehiläisparvi, tunsin oloni todella hölmöksi kimpaantuessani vain sen takia, että Hiilitassu oli minusta huolissaan.
-Niin, anteeksi, olin typerä, huokaisin ja väläytin vinon hymyn kollille.
Hiilitassu hymyili minulle takaisin iloisemman oloisena.
-Ei se mitään, kaikki tekevät virheitä! Kolli naukui piristyneenä.
Tassutimme Hiilitassun kanssa rinta rinnan oppilaittenpesään, tunnelma minun ja kollioppilaan välillä oli anteeksipyynnöstäni huolimatta vielä hiukkasen kireä, eikä minun tehnyt oikein mieli aloittaa enää keskustelua ystäväni kanssa. Kiipeilyharjoitukset olivat olleet rasittavat ylimääräisistä harjoituksistani huolimatta ja olin todella tyytyväinen päästessäni makuulle omalle, pehmeälle sammalpedilleni. Auringonsäteet taittuvat oppilaidenpesän seinien pikku rakosista ja loistivat kellertävää valoaan tummenevassa illassa, hiirenkorva oli alkamassa leutona ja lämpimänä, joten pesässä ei ollut kovin viileää myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Hiilitassu oli ilmoittanut minulle lähtevänsä vielä ulos haukkaamaan raitista ilmaa, joten sain olla kerrankin rauhassa lukuunottamatta muutamaa oppilasta, jotka olivat vetäytyneet oppilaidenpesän nurkkaan supisemaan hiljaa, heilautin korviani lauhkeasti, välittämättä toisista, jotka pesän nurkassa keskenään juoruilivat, en viitsinyt edes kiinnittää huomiotani muihin, joten en tunnistanut ketään joukossa olevaa. Hiukan päivää viileämpi ilta oli tuonut mukanaan sumua, joka oli levittäytynyt laajalti peittäen maan, en ollut kuin vain kerran ennen tätä nähnyt sumua, minusta ilmiö oli kiinnostava valloittaessaan maanrajan ja ojentaessaan kosteat, valkoiset kyntensä pitkin maankamaraa. Eräs pesän reunalla olleista oppilaista korotti ääntään sillä tavoin, että juuri ja juuri saatoin kuulla tämän, vaikutti siltä, että oppilailla oli menossa jonkinlainen tarinapiiri. Tunnistin äsken kailottaneen oppilaan tämän äänestä, se oli ??? joka oli juuri sepittämässä täysin keksittyä jatkoa siitä kuinka Eloklaani asettui juuri tänne asumaan, pudistelin päätäni huvittuneena kun kolli sepitti hurjan taistelun Kuolonklaanin ja Eloklaanin välille klaanien huomattua, että eivät olleetkaan alueella yksin. Koukistin vaistomaisesti kynsiäni kun ??? jatkoi kertomustaan Eloklaanin helpolla voitolla, minusta tämä oli mennyt vähän liian pitkälle kertoessaan Kuolonklaanin verisestä tappiosta, rajansa kullakin, vaikka olimmehan kaikki toki Eloklaanin jäseniä.
-Ei se niin mennyt, huokaisin pudistellen päätäni turhautuneena.
Kaikki pesän perällä olijat käänsivät uteliaana päänsä minun suuntaani, ainut, joka ei vaikuttanut uteliaalta oli juuri tarinaa kertonut ???.
-Miten sitten? ??? kysyi ärsyyntyneenä julkeasta keskeytyksestäni.
Asettelin jalkani nautinnollisesti paremmin ja annoin katseeni hetken kiertää muissa oppilaissa, jotka odottivat hiljaisina.
-Korppitassu, meillä on vielä pimeätaistelu harjoitukset! Pesään juuri astellut Hallavarjo naukaisi silmäillen tilannetta kummastuneena.
-Anteeksi, pitää mennä! Naukaisin ja loin vielä ärtyneen silmäyksen ??? joka näytti tyytyväiseltä kun en voinutkaan kertoa oikeaa versiota.
Hallavarjo oli jo kerennyt liueta pois oppilaidenpesästä, astelin ulos välittämättä ??? polttavasta katseesta, minusta tuntui, että olisin voinut antaa tälle köniin, mutta en halunnut suututtaa
mestariani. Hallavarjo seisoi keskellä leiriä odottamassa minua saapuvaksi, mielestäni olisi ollut paljon parempi, jos olisimme ottaneet harjoitukset vasta huomenna, kun jalkani eivät enää olleet kiipeilyn jäljiltä kuin neljä hyödytöntä möhkälettä. Hiilitassu käveli ohitseni kun olin juuri saavuttamassa kärsimättömänä seisoskelevan Hallavarjon, joka varmaan kohta räjähtäisi kappaleiksi jos en tosiaan tulisi välittömästi.
-Mihin sinä menet? Hiilitassu kysyi ja
keskeytti matkani.
-Pimeätaisteluharjoituksiin! Naukaisin, mutta yritin peitellä innostustani.
-Niin minäkin, me tulemme Utusielun kanssa myös, eikö Hallavarjo maininnut? Hiilitassu hämmästeli viittoen hännällään Hallvarjoa kohti kävelevää Utusielua.
-No ei! Naukaisin ja vilkaisin ärsyyntyneenä mestariani.
Taas yhteisharjoitukset, Hallavarjo ei taaskaan ilmoittanut, että Hiilitassu ja Utusielu tulisivat myös!
//601 sanaa
//Hiili?
