Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Hallavarjo vain puhui ja puhui loputtomasti, välillä olisi ollut kivempaa harjoitella ihan vain oman mestarin kanssa, mutta minkäs teet, kun mestari käskee niin on toteltava ilman mitään turhanpäiväisiä mutinoita.
-Minkä ihmeen takia meillä on taas yhteisharjoitukset? Livaytin suustani ja keskeytin Hallavarjon.
Mestarini aukoi suutaan hetken kuin kuollut kala.
-Minä ja Utusielu ajattelimme, että voisitte kokeilla yhdessä kun tunnette toisenne niin hyvin, se auttaa ennakoimaan toisen mahdollisia liikkeitä hyökätessä, Hallavarjo tokaisi kuivakasti, jouduttuaan keskeytetyksi.
Nyökkäsin vastahakoisesti mestarilleni, en olisi jaksanut enää mitään harjoituksia seuraavan auringonkierron aikana. Olisin toivonut vain nukkuvani lämpimästi oppilaidenpesän suojassa ilman, että näin painajaisia, ilman jo kyllästyttäviksi käyneitä yhteisharjoituksia. Annoin Utusielun ja Hallavarjon sanahelinän valua hitaasti toisesta korvasta sisään, ja toisesta korvasta ulos, kiinnitin vihreiden silmieni katseen pikimustaan korppiin, joka käänteli päätään huvittavasti tuijottaessaan meitä. Hallavarjo ja Utusielu eivät näyttäneet edes huomaavan, että keskittymiseni herpaantui, kun vilkaisin vaivihkaa Hiilitassuun, tämäkin näytti leijailevan autuaasti omissa maailmoissaan. Näkökenttäni alkoi hiljalleen sumentua, räpyttelin silmiäni kiivaasti, mutta sumu silmieni edessä vain tiheni. Pääni läpi kulki hurjasti viiltävä kipu, mätkähdin pehmeästi maahan, huidoin vielä hetken hysteerisesti käpälilläni, kunnes nekin vajosivat maahan. Olin kuulevani Hiilitassun säikähtäneen oloisen äänen vielä jostakin kaukaisuudesta, sitten kaikki pimeni, enkä erottanut enää mitään.
//194 sanaa
//Hiili?
