Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Avasin hitaasti vihreät silmäni ja huomasin, että Hiilitassu uinui vieressäni niin kuin tavallisestikkin, olisiko ollut mahdollista, että koko yötaisteluharjoitukset olisivat olleet vain yksinkertaisesti unta? Yritin nostaa päätäni, mutta laskin sen kipakasti ähkäisten takaisin pedille, pääni läpi kulkeutui vietävä kipu. Hiilitassu oli herännyt hätkähtäen liikkumiseeni ja vilkuili nyt epätietoisena ympärilleen.
-Korppitassu! Olet hereillä! Hiilitassu huuhdahti iloisena huomatessaan minun katselevan tätä mietteliäänä kulmieni alta.
-Totta kai olen hereillä, näytänkö muka kuolleelta? Tokaisin tuijottaen ystävääni läpitunkevasti.
Hiilitassu siirteli hetken käpäliään vaivaantuneena, mutta kohdisti sitten katseensa pesän perällä makaavaan hahmoon, jonka minäkin olin huomannut Hiilitassun katsetta seuratessani.
-Liljatuuli! Korppitassu heräsi! Ystäväni ilmoitti iloisesti ja meni herättämään toista kissaa, joka oli paljastunut Liljatuuleksi.
Pesässä oli vielä niin hämärää, että en ollut tunnistanut parantajaa, joka oli kätkeytynyt varjoihin, nyt tämä tassutti samaan aikaan huojentuneen ja hieman unisen oloisena luokseni.
-Mitä minä teen parantajanpesässä? Kysyin Liljatuulelta ja Hiilitassulta, yrittäen muistella sinnikkäästi eilisen illan tapahtumia.
-Etkö muista? Hiilitassu kysyi hämmästyneenä, siristäen silmiään.
Pudistin raskaasti huokaisten päätäni ja yritin nostaa taas pääni pois viheriöiviltä sammalilta, jotta saisin paremman katsekontaktin Liljatuuleen ja Hiilitassuun.
-Älä nosta päätäsi, Liljatuuli neuvoi painaen silkkisellä hännällään pääni hellästi takaisin pedille.
En voinut nyökäyttää päätäni, joten en viitsinyt tehdä oikein yhtään mitään, annoin sen sijaan katseeni kiertää pesässä siihen asti, että olisin joutunut nostamaan pääni sammalilta nähdäkseni enemmän. Liljatuuli pujahti nopeasti tutkimaan yrttivarastojaan, luultavasti tämä etsi sopivaa yrttiä auttamaan vihlovan päänsärkyni kanssa, olin tällä kertaa todella iloinen, että pääsin Liljatuulen hoitoon, en kerta kaikkiaan sietänyt pääkipua.
-Haluatko kuulla mitä eilen tapahtui? Hiilitassu kysyi hiljaa, varmistaen, että Liljatuuli ei kuule.
-Mielelläni! Naukaisin potkaisten turhautuneena takakäpälälläni sammalia, en välittänyt, vaikka olinkin parantajanpesässä, turhauttavaa tässä olis se, että en muistanut eilisistä tapahtumista mitään.
Hiilitassu asettui istumaan viereeni ja kietaisi häntänsä siististi käpäliensä ympärille.
-Olimme aloittamassa yötaisteluharjoitukset kun kaaduit yhtäkkiä maahan, luulimme ensin, että olit kuollut, mutta huomasimme, että sydämesi tykytti yhä, toimme sinut sitten pikaisesti tänne, Hiilitassu selitti.
Palaset loksahtelivat hitaasti paikalleen päässäni, voi hyvä tähtiklaani miksi en ollut kertonut silloin kerran Hiilitassulle kaikkea?
-Se siis sai tämän aikaan! Nau’uin kiihtyneesti, laskien ääneni matalalle niin, että Hiilitassu tuskin kuuli mutinani.
Ystäväni pudisti päätään huolestuneena, ei tämä tietenkään ymmärtänyt, koska en ollut kertonut tälle erästä pientä seikkaa. Yhtäkkiä Hiilitassu hätkähti vieressäni, ilmeisesti muistettuaan jotakin, tämä vilkaisi minuun pahoittelevasti.
-Minun pitää mennä metsästyspartioon! Hän naukaisi ja ryntäsi pikaisesti ulos pesästä kuin tuli hännän alla.
Liljatuuli tassutti rauhallisesti luokseni, mutta tämän suussa ei ollutkaan yllätyksekseni mitään päänsärkyyn auttavaa kasvia, minua alkoi hermostuttaa, tiesin silti, etten saisi joutua painiikiin valtaan.
-Onko sinulla muita oireita kuin päänsäsrky? Liljatuuli kysyi tarkastellen minua kuin etsien mahdollisia merkkejä lisäoireista.
Tunnustelin hetken olotilaani, ei mitään tuntemuksia muunlaisesta kivusta tai kuumeesta, olin muuten terve, lukuunottamatta vihlovaa pääkipua.
-Ei! Naukaisin, vilkuillen kynsiäni huomaamattomasti koukistellen ympärilleni.
Liljatuuli huokaisi raskaasti, näin parantajan meripihkan sävyisiin silmiin katsellessani pienen huolestuneisuuden väläyksen, joka sai oloni entistä hermostuneemmaksi. Siirtelin vaivalloisesti jalkojani, yrittäen tällä tavoin muokata asentoani paremmaksi, lopulta käännyin hitaasti selkä parantajaan päin, jotta voisin nähdä parantajanpesän suuaukolle, josta tihkui sisään mielentilaa kohentavia auringonsäteitä, silti ilma oli hieman julmempi kuin parin edellisen auringonnousun aikana, kirpeä tuuli kurkotti kyntensä parantajanpesän syvyyksiin, yrittäen etsiä uhria, jonka voisi saada pörhistelemään turkkiaan viiman alaisena. Puhahdin hermostuneesti, luultavasti Hiilitassu nimitettäisi jo kohta soturiksi, sitten tällä olisi takuulla niin paljon tehtävää, ettei ehtisi käydä katsomassa minua parantajanpesällä.
//534 sanaa
//Hiili?
