Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Aamu valkeni sumuisena, mutta leutona silmieni edessä, aurinkokin oli ilmestynyt lämmittämään oppilaidenpesän etualaa mukavasti. Lumikasoista oli jäljellä vain märkää loskalunta, joka sai polkuanturat kihelmöimään kun sellaiseen sattui käpälänsä työntämään. Hiilitassu oli myös onneksi päässyt epäilyksistään Kirpputassua kohtaan ja piti oppilasta samanveroisena, ellei jopa parempana kuin hän itse. Räpyttelin silmiäni kirkkaassa valossa, joka kohdistui suoraan siihen paikkaan missä istuskelin. En vaivautunut ihan täysin noudattamaan Liljatuulen neuvoja vaan saatoin välillä yrittää vaivihkaa harjoitella hieman, Hiilitassu oli tietenkin äkännyt touhuni ja käskenyt vitsikkäästi lopettamaan sen uhalla, että tämä tosiaan raahaisi minut Liljatuulen eteen, kertoen samalla pikku salaharjoituksistani. Tiesin, ettei Hiilitassun juttua kannattanut ottaa tosissaan, mutta minun oli pakko myöntää, että minuakin hieman hermostutti, parantajan luokse uudelleen meneminen. Olin jälleen yksin istuskelemassa ulkona, ajatukset harhaillen missä sattuu. Minusta oli erikoista, että parantaja pystyi sillä tavalla pitämään muita käpäliensä tiukassa otteessa, olin kyllä ymmärtänyt silloin kun tänne vasta saavuin, että parantaja auttoi loukkaantuneita, mutta minua arvelutti Liljatuulen melkoisen vahva sananvalta. Tiesin, ettei hänessä muuten ollut mitään erikoista, mutta en silti viihtynyt naaraan seurassa kuin vain silloin kun se oli ihan välttämätöntä. Venyttelin autuaasti käpäliäni yksi kerrallaan ja köyristin selkääni, se nimittäin oli hieman kipeänä sillä nukkumis asentoni oli ollut melkoisen epämukava. Päivä oli alkanut yksitoikkoisesti, ihan tavanomainen aamu, paitsi, että minä vain istuin oppilaiden pesän edessä, odottaen, että jotakin kiinnostavaa ilmaantuisi näkökenttääni.
Klaanin ilmapiiri oli hyväntuulinen ja kaikki olivat tekemässä omia askareitaan, saalistamassa, partioimassa tai taisteluharjoituksissa oppilaittensa kanssa. Ensimmäisen kerran mielessäni klaaniin saapumisen jälkeen olisin vain halunnut vapautua kaikista tylsistä asioista ja olla vain täysin vapaa, ilman kahleita jotka velvoittivat minut tähän klaaniin. Olisin kaivannut jonkun kissan lämmintä hymyä, joka saisi minut tuntemaan, että kuulun tänne yhtä paljon kuin esimerkiksi Hiilitassu. Painauduin maahan ja tarkkailin vaaleanvihreät silmät pelkkinä viiruina muiden kissojen tunnetiloja, kaikki näyttivät sangen iloisilta tänä aamuna.
//Hiili?
//293 sanaa
