Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Hiilitassu käyttäytyi kummallisesti ja väitti nähneensä todentuntuista unta, jossa minä toimin mukamas parantajana ja hän oli itse Eloklaanin päällikkö, olisi tehnyt mieli kysyä hänen vointiaan, mutta arvelin, että se olisi kuulostanut loukkaavalta varsinkin kun olimme Hiilitassun kanssa melko hyviä ystäviä. Minun ei tehnyt silti mieli miettiä juuri sillä hetkellä ystäväni uniongelmia, koska olin viimein päässyt verryttelemään jalkojani, eikä käpäläni enää kipuillut kamalasti kuten viimeisen parin, pitkän päivän aikana. Hallavarjo oli päättänyt aloittaa kanssani kevyellä vaanimisasento harjoituksella, jonka jälkeen lähtisimme luultavasti metsästyspartioon. Päätin ottaa takaisin kaiken menettämäni, harjoituksettoman ajan ja harjoitella kunnolla saadakseni tehtyä Hallavarjon ylpeäksi. Laskeuduin asentoon ja yritin huomioida kaikki mahdolliset seikat, jotka olisin tehnyt väärin. Hallavarjo tarkasteli kulmat kurtussa asentoani joka puolelta. Kuuntelin kun Hallvarjo korjaili asennostani monia pikkuseikkoja, jotka olin jättänyt huomioimatta.
-Nosta häntäsi niin, että se ei kosketa maata ja anna saaliille merkkiä mahdollisesta uhkasta, Hallavarjo opasti, asentoani edelleen arvioivasti silmäillen.
Nostin varovaisesti tuuheaa häntääni, jotta tasapainoni ei pettäisi, enkä mätkähtäisi kipeästi kuonolleni maahan.
Hallavarjo nyökäytti tyytyväisenä päätään kun oli hetken kuluttua huomioinut kaikki mahdolliset pikku viat asennossani.
-Nyt asentosi on täydellinen! Mestarini kannusti silmät ylpeästi kimmeltäen.
Onnistumisen ilo raivasi virheiden katkun tieltään ja kupli rinnassani iloisesti.
-Nyt voit nousta, lähdemme seuraavaksi rajapartioon, Hallavarjo ehdotti ja värisytti viiksiään odottavaisesti.
-Rajapartioon? Mutisin hämmästyneenä kun olin noussut nopeasti asennostani.
Hallavarjo pyyhkäisi hämillään hiekkaista maata.
-Nii-in, et ole päässyt pitkään aikaan rajapartioon ja…Hallavarjo aloitti jämäkästi perustelunsa.
-Ja et halua rasittaa minua liikaa, vai? Murahdin, hännälläni turhautuneena maata pöllyttäen.
-Älä ota tuota liian tosissaan, tarvitset aikaa tottua vaativampiin harjoituksiin parin päivän toimettomuuden jälkeen, Hallavarjo lohdutti, hännällään pikaisesti kohti metsikköä heilauttaen.
Kiristelin hampaitani turhautuneena, mutta tiesin, että mestarini oli ainakin osittain oikeassa. Lähdin astelemaan nopeasti Hallavarjon rinnalla kohti leiriä, jossa partio luultavasti meitä jo odotteli kärsimättömänä. Tunnustelin tuntemuksiani siitä, että Hallavarjo huolehti nykyään paljon terveydestäni. Sisälläni kupli epäilys kokenutta soturia kohtaan, minusta ei ollut normaalia, että tämä vain alkoi huolehtia minusta enemmän, vaikka ainahan olin saanut melko paljon sääliä siltä suunnalta, että olin vaivaisen oppilaan ikäisenä vaeltanut yksin korvessa.
-Korppitassu, muu partio meni jo, vauhtia käpäliin! Hallavarjo naukaisi kylkeäni hännällään kiivaasti tökkien.
Olin ollut niin ajatuksissani, etten ollut huomannut, että olimme jo saapuneet leiriin, sekä partio oli jo lähtenyt matkaan.
-Anteeksi, naukaisin, päätäni pikaisesti ravistellen.
Hallavarjon häntä vilahti jo ulos tunnelista ja oletin, että kollille oli tullut kiire kiriä välimatkaa umpeen. Askelsin rivakasti metsikössä partion hajujälkeä seuraten ja pian erotin jo kissojen tunnistettavat siluetit erittäin tarkasti. Loikin Hallavarjon rinnalle ja aloin keskittymään kaikkiin mahdollisiin ääniin ja hajuihin, jotka vain erotin. Huomasin yllätyksekseni partiota tarkastellessani, että mukana olivat minun, Hallavarjon ja Halavaviiksen lisäksi jopa Hiilitassu ja Utusielu, jotka tassuttivat hiljaisina Halavaviiksen takana. Miten ihmeessä olimme taas samassa partiossa?
//437 sanaa
//Hiili?
