Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Hiilitassu kävi merkitsemässä rajan epävarmoin liikkein, mutta kuitenkin teki sen. Arvelin epävarmuuden johtuvan jotenkin ”Lauhatähdestä”, kissasta, joka oli esiintynyt sodanhaluisinpana osanottajana ystäväni painajaisessa, sekä johti kuulemma Kuolonklaania siinä samanomaisessa unessa. Itse astelin varmoin käpälin merkitsemään rajan, olin tehnyt tämän monesti ennenkin, eikä asia ollut minusta heinänkorren katkaisua vaikeampaa. Hiilitassu asteli yhtäkkiä luokseni ja kumartui kuin kuiskatakseen jotakin korvaani, en edes ollut Hiilitassua kovin paljon pienempi, mutta kollin oli silti kumarruttava hiukan.
-Se uni vaivaa minua, Hiilitassu kuiskasi hiljaa, niin, että vain minä kuulin.
-Hiilitassu, jutellaan leirissä, nyt ei ole hyvä hetki, Huomatin hiljaa, nyökäten vaivihkaa, tänne päin epäileväisesti tuijottavien mestariemme suuntaan.
Hiilitassu nyökkäsi hajamielisesti ja tassutti nopeasti Utusielun vierelle, katselin kaksikkoa hetken ennen kuin siirsin katseeni mestariini, joka tuijotti minua pistävästi. Loikin tämän luokse ja nyökkäsin pikaisesti, kohdistaen katseeni Halavaviikseen, joka oli päättänyt lähettää partion taas liikkeelle. Käpäliäni kihelmöi epämukavasti kun pohdin Hiilitassun unta tarkemmin, voisiko se olla näky tulevaisuudesta? Ei, unen Korppituuli nimisellä naaraskissalla oli ollut meripihkan väriset silmät, mutta silti muuten tämä oli kuulemma muistuttanut aivan minua. Astuin kerran tai pari kylmään loskalumen peitossa olevaan kohtaan, heilauttaen käpälääni, mietteisiini täysin uppuotuneena. Ennen kuin huomasinkaan olimme jo leirissä ja Hallavarjon ääni käski jostakin kaukaa minun tekevän jotakin, jota en kuullut.
-Korppitassu! Hallavarjo sihahti ja tökkäsi ärsyyntyneenä käpälällään kylkeäni.
-Mitä? Älähdin, kun huomasin, että olin mestarini mielestä varmaan vaikuttanut melko ylimieliseltä, roikkuessani ystäväni murheissa.
-Voit pitää loppupäivän vapaata, sillä ehdolla, että et hortoile pää pilvissä! Hallavarjo näpäytti suutuksissaan ja lähti askeltamaan rivakasti soturienpesälle päin.
Ajattelin, että Hallavarjo oli varmaan nukkunut huonosti tai saanut tikun käpäläänsä, koska vaikutti tavallista ärtyneemmältä. Päätin kertoa asiasta Hiilitassulle, mutta kolli ei ollut aukiolla missä olin tämän vain hetki sitten nähnyt, pyörittelin päätäni hämmentyneenä.
-Ainahan on mahdollista, että hän on harjoittelemassa, vaikka päivä onkin jo vaihtumassa iltaan, pähkäilin olkiani rennompana kohauttaen.
Jos Hiilitassua ei näkyisi iltahämäriin mennessä, lähtisin etsimään tätä, vaikka joku saattaisi panna vastaankin uhkarohkealle idealleni. Tassutin oppilaidenpesään ja leväytin jalkani makuusijalleni, se tuntui ihanan pehmeältä ja kodikkaalta kun laskin tuuhean häntäni kuononi päälle. Yritin vielä taistella unta vastaan, mutta se tuntui riuhtaisevan minut pyörteisiinsä. Olin leirissä, mutta olo tuntui jotenkin kummalliselta, jotenkin erinlaiselta. Räpyttelin kiivaasti silmiäni ja hoksasin parantajanpesän kaarevat muodot ylläni, mitä ihmettä mahdoin tehdä siellä? Oikeastaan yrttien tuoksu ei enää kirvellyt vaan tuntui tavalliselta, yhdentekevältä päivärutiinilta.
-Korppituuli? Jonkun ääni kysyi varovasti.
-Rastaspentu! Naukaisin iloisena tunnistettuani kollin, vaikka tämä olikin rutkasti isompi kuin se pari auringonnousua sitten näkemäni pikkupentu.
-Älä naurata, en ole enää pentu, nimeni on Rastassulka, Kolli hämmästeli ja kohdisti huolestuneena katseensa silmiini.
Siirtelin käpäliäni hämmästyneenä.
-Ai…Anteeksi, niin mikä olikaan asiasi? Mutisin kollin piirteitä mietteliäänä katsellen.
Rastassiipi aukaisi suunsa vastatakseen, mutta silloin pesään ryntäsi joukko muita kissoja.
-Korppisulka! Auta! Kaikki naukuivat yhteen ääneen väläytellen verta vuotavia haavojaan.
-Ei! Ei, en voi! Nau’uin hädissäni raivaten tietäni kissanmeren läpi.
-Korppitassu, oletko kunnossa? Hiilitassun ääni lipui unen läpi ja hätkähdin huohottaen hereille.
-Näin samallaisen unen kuin sinä! Naukaisin ravistellen päätäni karistaakseni kitkerän muiston pois.
//481 sanaa (Pahoittelut kiireellä kirjoitetusta luvusta)
//Hiili?
