Kortepentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjaharhan sanoissa piili kenties viisauden siemen, vaikka minun olikin hieman vaikea uskoa, että ilkeilyn huomiotta jättäminen voisi todella lopettaa kiusanteon. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan sitä. Jatkossa Virtaviima ei saisi minusta irti minkäänlaista reaktiota.
”No, miten sinulla on mennyt pentutarhalla? Onko Kimalaistoive opettanut sinulle jotain uusia juttuja?” Pohjaharha vaihtoi aihetta.
”Pentutarhalla on ihan kivaa”, vastasin kollille hymyillen. ”Kimalaistoive on kertonut minulle ja Kuupennulle paljon reviiristä sekä sieltä löytyvistä kasveista ja eläimistä. Ja eräänä päivänä hän näytti, miten pelataan sammalpalloa!” Olimme innostuneet sammalpallosta Kuupennun kanssa niin paljon, että leikkimme oli muuttunut äkkiä niin riehakkaaksi, että pian pallo oli lentänyt pesän toisella puolella loikoilleen Leppävarjon kuonoon. Tympääntynyt kuolonklaanilainen oli takavarikoinut leikkikalumme, mutta onneksi uusi sammalpallo oli ollut helppo pyöritellä vuoteista nyhdetystä sammalesta ja leikki oli voinut jatkua hillitymmin.
”Kimalaistoive on kertonut myös minun vanhemmistani”, hymähdin sitten, muistellen, mitä kaikkea kolmijalkainen kuningatar oli minulle kertonutkaan. ”Hänen mukaansa emoni, Minttuliekki, oli sisukas ja oikeudenmukainen soturi, joka ei pelännyt tarttua toimeen nähdessään vääryyttä. Mesitähti, minun isäni, puolestaan on lempeä ja reilu, ja hänen ymmärtäväisyytensä on hänen suurin vahvuutensa. Tai niin Kimalaistoive on ainakin minulle sanonut.”
Pidin lyhyen tauon. En enää kovin usein miettinyt vanhempiani. Eipä sillä, että olisi ollut kauheasti mitään, mitä miettiä. Muistin emostani hänen rauhoittavan tuoksunsa ja lämpimän turkin tunteen omaani vasten. Isästäni muistin ainoastaan hänen äänensä, vakaan mutta lempeän.
Kohotin katseeni takaisin Pohjaharhan meripihkasilmiin. ”He kuulostavat hienoilta kissoilta. Harmi vain, etten koskaan oikeasti saanut tavata heitä”, miukaisin hiljaa. ”Kimalaistoiveen mukaan muistutan isääni ulkonäöltäni. Onko se totta?”
//Pohja?
