Kortetassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Lieskakajon hännänpää kutitti viiksiäni, kun hiivin mestarini jalanjäljissä. Olimme ylittäneet rajan jonkin aikaa sitten ja lähestyimme nyt – toivottavasti – panttivankien olinpaikkaa.
Lampiväre pyöri yhä mielessäni, vaikka tehtävämme H-hetki oli aivan ulottuvilla. Rajan tuntumassa pelastajat olivat naaraan toivomuksen mukaisesti käyneet hänen kanssaan mahdollisimman uskottavan näköisen taistelun, jonka tuloksena soturitar oli menettänyt turkistaan isoja karvatuppoja ja saanut kynsien jälkiä eri puolille kehoaan.
Vaikka tiesin naaraan itse halunneen sitä, minun oli silti tehnyt pahaa katsella häntä sen jälkeen. Toivoin vain, että yksikään hänen saamistaan haavoistaan ei ollut niin syvä, että siitä jäisi jälki.
Joukon kärjessä kulkevan Pohjaharhan häntä nousi yhtäkkiä pystyyn merkiksi pysähtyä. Korviini kantautui vaimeaa puheensorinaa, ja sydämeni oli hypätä kurkkuun. Piilouduimme läheisen kuusen alaoksien alle ja kurkistelimme sieltä äänen suuntaan. Nenääni tulvahti Kuolonklaanin haju, ja pian huomasin useamman ketunmitan päässä metsässä ison kiven, jonka edustalla näkyi oman arvioni mukaan olevan ainakin kolme kissaa.
*Tuon sen täytyy olla!* ajattelin veri korvissa kohisten. Tunsin adrenaliinin virtaavan suonissani, valmistelevan minua tulevaan koitokseen.
Vilkaisin Pohjaharhaan, joka antoi hännällään Käärmekullalle merkin seurata. Olimme sopineet jo aiemmin, että he harhauttaisivat vartijoita, koska olivat joukon nopeimmat. Minä, Lieskakajo ja Lehtomyrsky hoitaisimme varsinaisen panttivankien vapautuksen.
Seurasin kuusen alta jännittyneenä, miten Pohjaharha ja Käärmekulta hiipivät ulos pimeään ja valmistautuvat vetämään vartijoiden huomion itseensä hetkenä minä hyvänsä.
//Pelastajat?
