Kortetassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pudistelin päätäni Mesitähden pahoitellessa sitä, että olin joutunut varttumaan sellaisissa olosuhteissa kuin mitä ne olivat ja ottamaan kantaakseni näin ison vastuun yhtenä pelastajista. ”Ei se ole teidän vikanne tai kenenkään muunkaan. Joskus ikäviä asioita vain tapahtuu, emmekä me voi sille mitään. Mihin voimme kuitenkin vaikuttaa, on oma suhtautumisemme näihin ikävyyksiin. Niin kauan kuin ei vaivu synkkyyteen, mikä vain on mahdollista”, puhuessani katseeni vaelsi kolmessa muussa kissassa, jotka odottelivat kanssamme Käärmekultaa ja Pohjaharhaa. Se jäi viipyilemään hetkeksi Lieskakajon kohdalle – kolli oli ollut minulle mitä parhain mestari ja roolimalli aina siitä asti kun olin aloittanut soturikoulutukseni. En olisi myöskään sama kissa kuin mitä nyt olin ilman Pohjaharhan minulle kuita sitten lausumia viisauksia. Molemmilla sotureilla oli tärkeä rooli varttumisessani, samoin kuten Kimalaistoiveella, joka oli pitänyt minusta huolta pentutarhalla ollessani.
”Minä uskon siihen, että voimme elää rauhallista yhteiseloa Kuolonklaanin kanssa”, käännyin sitten naukumaan isälleni. ”Ei ole mitään asiaa, jota ei voisi ratkaista puhumalla.”
Ennen kuin Mesitähti ehti vastata minulle mitään, lähestyvät, rytmikkäät juoksuaskeleet saivat meidät kaikki valpastumaan. Huojentunut huokaisu pääsi suustani – Pohjaharha ja Käärmekulta olivat palanneet ehjinä ja ilman kuolonklaanilaisia kintereillään. Kaksikko saavutti meidät nopeasti, emmekä me jääneet kuhnailemaan paikoillemme pitkäksi aikaa vaan lähdimme jatkamaan matkaa kohti Eloklaanin leiriä.
Kävellessäni isäni rinnalla mieleeni palasi se, kun hetki sitten kolli oli maininnut minun olevan suurin piirtein samanikäinen kuin hän oli ollut niihin aikoihin, kun he olivat etsineet siskonsa Liljatuulen kanssa Eloklaanin reviiriä. Minusta tuntui kamalan pahalta hänen puolestaan – ei ollut oikein, että hän oli joutunut menettämään pentuetoverinsa niin kamalalla tavalla.
”Otan osaa Liljatuulen poismenon johdosta”, sanoin hiljaa ja katsahdin häneen korviani luimistaen. ”Hän oli varmasti hieno kissa. Olisinpa saanut tutustua häneen.”
//Mesi?
