Kortetassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjaharhan ja Käärmekullan harhautus oli onnistunut: pari kolmesta vartijasta jätti vartiopaikkansa lähteäkseen tunkeutujien perään ja viimeinen kissa jäi pitämään vahtia paikoilleen, aivan kuten olimme toivoneetkin käyvän. Yksi vartija olisi helpompi taivutella puhumalla sivuun, jotta turhalta verenvuodatukselta vältyttäisiin.
Sujahdimme ulos piilopaikastamme ja suuntasimme vartijaa kohti. Kollin äkkäsi meidät pian, ja hän pörhisti karvansa näyttääkseen kaksi kertaa isommalta. Minä lähestyin häntä Lieskakajon vierestä:
”Olemme tulleet vapauttamaan päällikkömme ja parantajamme, jotta tasapaino voidaan palauttaa takaisin klaaneihin. Jos astutte sivuun, teille ei käy kuinkaan”, puhuin kuolonklaanilaiselle rauhallisella äänellä. Rauhanomainen lähestymistapani ei kuitenkaan näyttänyt vetoavan kolliin, sillä tämä tuijotti meitä edelleen uhkaavasti silmät sirrillä ja karvat pystyssä.
”Se ei taida ikävä kyllä käydä”, kuolonklaanilainen sihahti, ja samassa tämä kävi jo hyökkäykseen.
Soturi ehti sivaltaa minua kuonoon kynsillään ennen kuin ehdin reagoida ja jatkoi siitä suoraan Lehtomyrskyn päälle. Kuolonklaanilainen oli selvästi päättänyt lyödä meidät kaikki kolme yksinään. Kolli ja Lehtomyrsky kamppailivat hetken keskenään maassa, kunnes alkoi näyttää siltä, että toverimme oli jäämässä alakynteen. Vartija tyrmäsi naaraan maahan, ja minä tartuin kollia hännästä estääkseni tätä käymästä uudestaan Lehtomyrskyn kimppuun.
Kuolonklaanilainen taivutti eturuumistaan siten, että ylettyi rääpäisemään minua kynsillään poskeen, mutta sitten Lieskakajo tuli hätiin ja auttoi minut pälkähästä. Hoipertelin kauemmaksi hieman säikähtäneenä. Sydämeni tykytti lujaa rinnassani, kun katselin lamaantuneena kollien kamppailua. Kynnet raastoivat karvaa ja jykevät käpälät jysähtelivät vastustajan kehoa vasten. Minä tunsin sen raa’an tuskan kuin se olisi ollut omani, ja henkeni oli salpaantua silkasta katselemisesta.
Sitten tapahtui jotain, joka sai sydämeni miltei pomppaamaan kurkkuun asti.
Tuijotin järkyttyneenä kuolonklaanilaista, joka valahti maahan elottomana veret seisauttavan rusahduksen jälkeen. Lehtomyrsky perääntyi kollin luota kauhusta kalpeana; hänen kuononsa oli verestä punainen. Naaras oli paria silmänräpäystä aiemmin syöksynyt uudestaan mukaan taisteluun ja upottanut hampaansa soturin kaulaan.
Maa jalkojeni alla tuntui keinahtelevan kuin jäälautta joen kuohuissa. Olin niin paniikissa näkemästäni, että en kuullut, mitä kaksi muuta pelastajaa sanoivat. Näin vain etäisesti silmänurkastani Lehtomyrskyn vapisevan hahmon, jonka luokse Lieskakajo meni huolestuneen näköisenä. Kolli näytti sanovan jotakin naaraalle, joka kuitenkin vain pudisteli päätään silmissään epäuskoisen lasittunut katse.
//Pelastajat + (huomisesta alkaen myös Mesi)?
