Kortetassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Jatkoimme keskustelua parin hiiren äärellä. Korpitassu jatkoi selostusta aiemmin päivällä tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa tämä oli loukannut itsensä, ja minä kuuntelin ja nyökkäilin sitä mukaa, kun asiaa tuli. Varputassu vaikutti vaipuneen jälleen omiin ajatuksiinsa eikä ottanut osaa keskusteluun.
”Sinun on muistettava levätä hyvin, jotta paranet pian”, kehotin Korppitassua huolehtivaisesti. ”Oli onni, ettei sinulle käynyt pahemmin.”
Korppitassu huiskautti häntäänsä vähättelevästi. ”Ei se mitään ole. Voin vallan mainiosti!” naaras tuhahti, mutta se ei poistanut epäilyksiäni.
Vilkaisin vaivihkaa Varputassua, mutta huomioni kiinnittyikin kauempana tämän takana klaaninvanhimpien pesän luona häärivään Nokilintuun. Tämä näkyi raahaavan ulos pesästä raskaan näköistä sammalmyttyä. Nostin korviani valpastuneena pannessani merkille, miten koville työ otti vanhalle naaraalle.
”Nokilintu näyttäisi tarvitsevan apua”, sanoin Korpitassulle ja Varputassulle ja siirsin hiukan huolestuneen katseeni takaisin kaksikkoon. ”Mennään auttamaan.”
Oikeastaan jäämättä sen kummemmin odottelemaan nuorempien oppilaiden vastausta nousin jalkeilleni ja hölkkäsin Nokilinnun luokse. Tummanruskea vanhus oli ollut niin keskittynyt tekemiseensä, että ihan hätkähti huomatessaan minut yhtäkkiä vierellään.
”Herttinen, Kortetassu, kuinka sinä nyt noin hiivit siihen!” naaras puuskahti, mutta hän ei vaikuttanut vihaiselta.
Painoin pääni pahoillani. ”Pyydän anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää teitä. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, miten työläältä näiden sammalien liikuttelu vaikuttaa. Voisinko olla avuksi?”
Nokilintu pyöritteli silmiään viikset huvittuneesti väpättäen. ”Ei ole tarvetta teititellä, nuorukainen! Ja eikä kyllä avusta haittaakaan olisi. Hiilloskatse söi jotakin sopimatonta ja meni oksentamaan kaiken vatsansa sisällön meidän makuualusillemme!” klaaninvanhin huokaisi hännänpäätään nytkytellen.
”Mitä jos minä siivoan tämän sotkun ja tuon teille uudet sammalet, niin te… tai siis sinä voit käydä saattelemassa Hiilloskatseen Leimusilmän luokse”, ehdotin kohteliaasti.
Nokilinnun naamalle lämmin hymy. ”No mutta kyllä se minulle vain passaa. Kiitos oikein paljon, Kortetassu! Ovatko Varputassu ja Korpitassukin tulossa auttamaan?”
Kurkistin lapani yli taaksepäin ja huomasin oppilaiden tassuttavan meitä kohti. Väläytin heille ilahtuneen hymyn.
//Korpi ja Varpu?
