Kortetassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuuntelin huolestuneena Korpitassun tarinaa siitä, miten tämä oli tänään harjoituksissa kiivennyt korkealle puuhun ja pudonnut sieltä. Oli onni, että hän ei ollut katkonut luita tai murtanut niskojaan. Naaras vaikutti päällisin puolin olevan kunnossa, mutta en voinut olla huomaamatta, miten tämän koko ruumis yhtäkkiä jäykistyi samalla kun tämä puristi silmiään tiukasti kiinni muutaman ohikiitävän hetken ajan.
Olin aikeissa kysyä häneltä, oliko hän kunnossa, kun oppilas jo kohta puhkesikin valittamaan nälkäänsä ja oli kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Silmäilin häntä hetkisen huolestuneena, mutta nyökyttelin sitten pienesti päätäni. Jos Korpitassu oli satuttanut itsensä millään tavalla puusta pudotessaan, hänen olisi muistettava syödä ja levätä kunnolla parantuakseen.
”Syödään vain. Metsästyspartio palasikin vähän aikaa sitten tuoresaaliiden kanssa”, naukaisin ja käänsin kuonoani riistakasan suuntaan, johon oli ilmestynyt vaikuttavan kokoinen varis ja muutama pieni jyrsijä.
”Hienoa!” Korpitassun häntä nousi pystyyn ja tämä lähti tassuttelemaan jo edeltä tuoresaaliskasan suuntaan.
Varputassu näytti vasta nyt huomaavan siskonsa poistuneen rinnaltaan ja säpsähti hieman. Nousin ylös ja astelin hänen vierelleen. Nuorempi kolli oli pentuetoverustaan hyvin paljon hiljaisempi ja arempi, ja hänellä vaikutti olevan vaikeuksia saada äänensä kuuluviin etenkin äänekkään siskonsa ollessa lähettyvillä. Hymyilin hänelle lempeästi.
”Onko sinulla nälkä?” kallistin aavistuksen päätäni Varputassua katsoessani. Minulla oli tapana teititellä muita puhutellessani näitä, mutta tämä koski yleensä vain itseäni vanhempia kissoja. Omanikäisilleni ja nuoremmille puhuin vähän epämuodollisemmin, vaikkakin pyrin näissäkin tapauksissa pitämään puhetyylini kohteliaana.
//Varpu ja Korpi?
