Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hei, ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää”, kiirehdin tyynnyttelemään, kun Varpulaulun hengittäminen kävi koko ajan vaikeamman näköiseksi. Hänellä oli mitä luultavammin paniikkikohtaus, ja minun olisi keksittävä keino saada hänen hapenottonsa tasaantumaan, jotta hän ei pyörtyisi.
“Varpulaulu, katso minua”, ohjeistin kollia lempeästi mutta jämäkästi. Varpulaulun paniikinomaisen sumuinen katse kohdistui minuun, ja minä näytin hänelle, miten vedin ensin keuhkoni hitaasti täyteen ilmaa ja puhalsin ne sitten tyhjiksi. “Kokeile hengittää kanssani samaan tahtiin. Olosi helpottaa kun saat hapen kulkemaan paremmin”, vakuutin ystävälleni ja toistin sen jälkeen saman hengitysharjoituksen uudestaan, toivoen saavani Varpulaulun tekemään samoin.
Ystäväni näytti olevan pahasti tolaltaan. Hänen poskiaan pitkin valui kyyneliä, ja hänen turkkinsa oli sekainen. Häntä vaivasi jokin, kenties useampikin asia, ja minä halusin tietää, mistä oli kyse, jotta pystyin olemaan hänelle paremmin tukena. Sydäntäni särki nähdä hänet näin heikossa kunnossa. Jos minulla olisi sellainen mahti, ottaisin häneltä pois kaiken pahan olon, joka häntä keksikään piinata.
Pahalla ololla oli kuitenkin yleensä syynsä, ja paras tapa päästä siitä eroon oli yrittää kohdata nuo syyt ja käsitellä niitä asianmukaisesti. Sellainen tuntui pelottavalta kenestä tahansa, mutta minä uskoin, että Varpulaulu pystyisi siihen.
//Varpu? 🙁
