Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vaihdoin isäni kanssa myötätuntoisia katseita, kun Varpulaulu pudisti päätään kieltävästi tämän kysymykselle. Nuori soturi vaikutti lopen uupuneelta, eikä kukaan varmasti syyttäisi häntä vaitonaisuudesta.
Puheenvuorojen jatkuessa tunsin Varpulaulun liikkuvan aavistuksen verran lähemmäksi kylkeäni. Kolli oli niin lähellä, että kylkiturkkimme hipoivat toisiaan. Tunsin vatsanpohjassani omituista kihelmöintiä sen seurauksena. Se ei kuitenkaan ollut ikävä tuntemus. Minäkin hivuttauduin aavistuksen verran lähemmäksi ystävääni, kunnes tunsin hänen turkkinsa alla väreilevät sileät lihakset, kun hän hytisi paikallaan.
Varpulaulu tuntui niin heiveröiseltä ja väsyneeltä. Ei ollut mikään itsestäänselvyys, että hän istui tässä ringissä juuri nyt. Kolli oli vahvempi kuin itsekään uskoi, ja minä ihailin häntä suunnattomasti. Vahvimmankin selkäranka saattaisi kuitenkin napsahtaa poikki liian suuren taakan alla.
Vilkaisin ympärilleni klaanitoverien piirissä. Kissat olivat keskittyneet kuuntelemaan Hiilihampaan puhetta. Viikseni värähtivät hieman kun käänsin kuononi Varpulaulun suuntaan ja kuiskasin tämän korvaan hiljaa:
“Haluaisitko mennä lepäämään hetkeksi sivummalle? Tässä voi mennä vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikki puheet on pidetty.” Silitin samalla soturin selkää hellästi hännälläni.
//Varpu?
