Kortetuike

Hahmon kuva
296 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

Parin viimeisen kuun aikana Eloklaanissa olivat puhaltaneet muutoksen tuulet. Isäni Mesitähti, nykyisin vain Mesi, oli ilmoittanut astuvansa alas päällikön paikalta vanhaa ikäänsä korostaen ja luovuttavansa henkensä varapäällikölleen Korppisiivelle. Näin Korppisiivestä oli tullut Korppitähti, ja klaanin uudeksi varapäälliköksi oli valittu Käärmekulta.
Minusta naaras oli loistava valinta tehtävään. Hän oli myöskin ollut yksi niistä kissoista, jotka Tähtiklaani oli valinnut vapauttamaan Kuolonklaanin pitämät panttivangit, ja mielestäni se kokemus yksinään toi naaraalle kosolti enemmän kokemusta kuin monilla muilla. Vaikka tuntuikin hieman hassulta, että isäni ei enää johtanut klaania, tiesin Eloklaanin olevan hyvissä käpälissä Korppitähden ja Käärmekullan kanssa.
Paljon muutakin oli ehtinyt tapahtua tuona aikana. Olin antanut Varpulaululle tilaa ja toivonut sen kohentavan hänen olotilaansa. Sen myötä olin päättynyt viettämään yhä enemmän aikaa kollin siskon, Korpikasteen, kanssa. Soturittaresta oli tullut minulle viime kuiden aikana läheinen ystävä, ja olin viimein myös varmistunut siitä, että minulla todellakin oli ystävyyttä syvempiä tunteita naarasta kohtaan. En vielä tiennyt, mitä niillä olisi pitänyt tehdä, mutta nautin joka tapauksessa suuresti hänen kanssaan viettämästäni ajasta.
Käärmekulta oli määrännyt meidät nytkin sattumalta samaan partioon. Tehtävämme oli käydä katsomassa, löytyisikö Koivumetsästä riistaa. Se oli ollut vähissä joka puolella lehtikadon kylmän varjon langettua kaiken elävän ylle, ja osa kissoista näytti jo silminnähden kärsivän nälkiintymisestä.
Kuulin Sielutassun hyppelevän kevein askelin perässäni. Naaras oli ollut oppilaani jo muutaman kuun ajan, ja minusta meillä oli sujunut oikein mukavasti, vaikka tällä riittikin virtaa.
Käännyin vieressäni kävelevän Korpikasteen puoleen. “Ehtisitköhän sinä pitää Sielutassulle jonkinlaiset taisteluharjoitukset? Tiedät varmaan, ettei se ole ominta alaani”, puhuin hiljaa.
Ymmärsin kyllä, miksi soturioppilaiden oli harjoiteltava taistelemista, vaikka en itse sitä kannattanutkaan. Mielestäni väkivalta oli kuin kierre, joka jatkuisi aina vain ja niin kauan, kunnes joku sen katkaisisi. En kuitenkaan voinut pakottaa omia periaatteitani muille, ja siksi Sielutassulla oli oikeus oppia taistelutaitoja muilta sotureilta, jos hän niin tahtoi.

//Korpi?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *