Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Ilokseni Varpulaulu oli suostunut pyyntööni ja tullut mukaani. Olimme löytäneet hyvän väijymispaikan erään kaatuneen puun päältä. Sitä verhosi runsasoksainen pensas, johon oli ilmestynyt jo pieniä vihertäviä nuppuja. Oksien läpi pystyimme tähyämään piilosta käsin Korpikastetta ja Sielutassua, jotka kävivät yhä läpi tulevan harjoituksen ohjeistusta.
“Miksi sinä et opeta Sielutassulle taistelua?” Varpulaulun varovainen kysymys sai minut kääntämään huomioni hetkellisesti pois oppilaastani ja Korpikasteesta. Olin kuullut tuon kysymyksen monta kertaa aiemminkin, mutta yleensä kysyjän äänensävy oli tihkunut paheksuntaa. Varpulaulu ei vaikuttanut paheksuvan minua, hän oli vain utelias.
“No, yksi syy siihen on, että en osaa”, tunnustin pienen hymyn karehtiessa naamallani. Varpulaulu höristi korviaan. “Toinen syy on, että minä en taistele. En edes leikilläni harjoituksissa. Päätin jo nuorena omissa taisteluharjoituksissani, että en käyttäisi omia kynsiäni toista kissaa vastaan missään tilanteessa. Väkivalta on kierre, joka ei katkea lisäämällä väkivaltaa. Siksi en voi opettaa Sielutassulle taistelua. Mutta ymmärrän sen olevan tärkeä perinne klaanissamme enkä halua estää häntä oppimista sitä, jos hän niin tahtoo.”
Olin selittänyt tämän saman asian monille muillekin, ensimmäisen kerran jo oppilasikäisenä omalle mestarilleni. Muiden reaktiot vaihtelivat neutraalista epäuskoiseen ja epäuskoisesta vihaiseen. Osa piti sitä loukkauksena soturilakia kohtaan, kun pidättäydyin osallistumasta veren vuodatukseen klaanien välillä. En kuitenkaan voinut esittää olevani kuin joku muu, ja siksi pidin pääni epäilijöistä huolimatta.
//Varpu ja Korpi?
