Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Nyökäytin päätäni viestiäkseni isälleni, että olin kuullut hänen neuvonsa. Lumessa liikkuminen oli hankalampaa kuin olin odottanut, mutta päällikön vinkistä oli paljon apua. Yritin kuvitella nietosten tilalle vettä, jossa olin tottunut kahlaamaan lukuisten uintiharjoitusten aikana.
Taistelin vastaan halua nostaa tassuni ylös lumesta liikkuessani eteenpäin ja keskityin sen sijaan löytämään sopivan rytmin. Otin mallia isästäni, jonka kulkeminen näytti huomattavasti vaivattomammalta. Kollin liikkeessä oli kokemuksen tuomaa varmuutta.
Lopulta pääsin jyvälle jutusta ja pystyimme etenemään suhteellisen rivakasti jäniksen jälkien perässä. Haju voimistui hetki hetkeltä. Se oli jo niin kiinteää, että sitä olisi voinut melkein koskettaa.
Pian edessäpäin näkyi liikettä. Lumista maisemaa vasten erottui aavistuksen verran tummempi möhkäle, joka selvästi oli elossa. Kyseessä täytyi olla jäljittämämme jänis.
Käänsin korvani eläimen suuntaan ja viitoin hännälläni Mesitähdelle saadakseni kollin huomion. Olimme sen verran lähellä jänistä, että ääneen puhumalla olisimme saattaneet säikäyttää sen tiehensä. Meidän olisi selviydyttävä tästä käyttämällä pelkästään eleitä ja häntiämme apuna.
Odotin, että Mesitähti ehtisi vierelleni, jotta voisimme suunnitella seuraavan siirtomme.
//Mesi?
