Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Korpikasteen marssittua suutuspäissään pois paikalta Varpulaulun kuori alkoi murtuilla. Vaikutti siltä, että kolli yritti olla vahva siskonsa nähden, vaikka oikeasti hänellä oli vaikeuksia pitää itsensä kasassa.
“Ei sinussa ole mikään vialla, Varpulaulu”, nau’uin tyynnyttelevästi ystävälleni ja kävin istumaan hänen viereensä. “Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi, et ole tehnyt mitään väärää.”
Varpulaulu istui vain hiljaa paikoillaan ja tuijotti tassujaan. Yritin miettiä, miten voisin piristää häntä, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että kolli kaipasi tässä tilanteessa todennäköisesti enemmän kuuntelevaa korvaa ennen mitään muuta.
“Haluaisitko sinä kertoa minulle, mikä sinua painaa?” ehdotin soturille lempeästi. Toivoin hänen voivan puhua nyt avoimemmin, kun olimme kahden. Ei ollut hyvä padota todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan pään sisälle. Ennen pitkää ne kyllä löytäisivät tavan purkautua ulos, mikä todennäköisesti olisi kaikkea muuta kuin miellyttävä kokemus. “Minä ihan todella haluan kuulla, jos sinulla on vaikea olla. Haluan auttaa. Olet minulle tärkeä, ihan niin kuin siskollesikin.”
Korpikasteen käytös ei kyllä tukenut väittämääni yhtään, mutta uskoin hänenkin oikkuilullaan olevan jokin hyvä syy. Minun täytyisi yrittää jutella hänenkin kanssaan kahden, kunhan sopiva hetki löytyisi.
//Varpu?
