Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Ensin epäröin hieman antaa Sielutassua Korpikasteen vastustajaksi, mutta sitten tolkutin itselleni, että se oli parasta naaraan taistelukoulutuksen kannalta. Häviäisin taistelussa kenelle tahansa, pääasiassa siksi, että en halunnut taistella, kun taas Korpikasteella oli tietoja ja taitoja, joita hän voisi välittää Sielutassulle harjoituksen aikana. Sielutassu ansaitsi kokeneemman ja kyvykkäämmän vastustajan hioakseen omia taitojaan.
“Se käy minulle”, hymyilin Korpikasteelle, joka vilkuili vastustajatiimin suuntaan hienoisen omahyväisen oloisena. Pidin siitä, miten itsevarma Korpikaste oli. Hänellä oli vahva sydän. “Minä voin yrittää livahtaa Varpulaulun ohitse heidän aarteelleen.”
“Sopii”, Korpikaste nyökkäsi tyytyväisen oloisena suunnitelmaamme.
Hautasin aarteemme harjoitusmontun hiekkaiseen pohjaan ja peittelin sen huolella irtolehdillä ja oksilla, kuitenkin yrittäen pitää sen luonnollisen näköisenä. Jos yrittäisin asetella lehtiä ja oksia sen peitoksi liian tarkkaan, piilo olisi ilmiselvä.
Käännyin Korpikasteen puoleen ja ilmoitin aarteemme olevan kätkössä. Kun toinenkin tiimi oli saanut keppinsä piilotettua, astelimme lähemmäksi montun keskustaa. Korpikaste silmäili Sielutassua selkäkarvat innostuksesta väreillen. Selvästi myös oppilaani oli päättänyt valita Korpikasteen kohteekseen, sillä tämä vastasi naaraan tuijotukseen kuin haastaen. Varpulaulu seisoi Sielutassun vierellä, ja minä väläytin hänelle nopean, kannustavan hymyn.
“Harjoitus alkaa… nyt!” Korpikaste ulvaisi ja syöksähti kissakaksikkoa kohti. Tehdessään niin hän pölläytti huolella hiekkaa ilmaan suoran vastustajiemme päälle, mikä sai heidät kääntämään päänsä hetkellisesti toisaalle suojatakseen silmiään. Olin pyytänyt Korpikastetta luomaan minulle harhautuksen, jotta pääsisin puikkimaan monttua reunustavien pensaikoden taakse kiertääkseni heidän aarteensa mahdollisen olinpaikan luokse suojassa.
Toistaiseksi suunnitelma toimi hyvin, ja minä luikin vauhdilla pois montusta ja ryömin pensaan oksien ali toiselle puolelle. Kuljin vatsakarvat maata hipoen niin vauhdilla kuin pystyin aukion toiselle reunalle, jonne oletin heidän kätkeneen aarteensa, ja ryömin ulos pensaikosta. Silloin huomasin Varpulaulun katsovan minua päin ja tajusin juonemme paljastuneen.
//Varpu ja Korpi?
