Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Olet oikeassa.” Tulenlieskoja muistuttava loimotus taivaalla oli alkanut himmetä jättäen jälkeensä illan sineen. Lehtikatoisin sinisen väri tuntui ihan korostuvan auringon vajottua päivän päätteeksi taivaanrannan taa.
Me nousimme hitaasti ylös puun vierellä. Ensimmäiset tähdet ilmestyivät tuikkimaan Hopeahäntään, ja minä kuvittelin katsovani esi-isiämme, joiden metsästysmaa avautui yön ajaksi meidän tavallisten kuolevaisten nähtäväksi. Se oli upea näky.
Palasimme leiriin lyhyempää reittiä kuin mitä olimme kulkeneet rantaan. Korpikaste oli yhä aukiolla, mutta tämä oli jo ottanut paikkansa leirin keskustasta vartiointipaikaltaan, kuten perinteiseen kuului. Minä nyökäytin hänelle kohteliaasti päätäni ja käännyin sen jälkeen vielä Varpulaulun puoleen.
“Onnea vartiovuoroon”, minä toivotin hänelle hymyssä suin. “Tänään on selkeätä, joten tähdet ja kuutamo näkyvät hyvin. Teidän ei tarvitse siis valvoa ihan pilkkopimeässä.”
Nau’uin vielä kollille nopeat hyvästit, ennen kuin suuntasin aukion poikki soturien pesälle. Olin ollut liikkeellä varhaisesta aamusta asti, mikä normaalisti ei olisi painanut minua näin paljon, mutta parantajan pesällä vietetyt päivät olivat vaatineet veronsa. Olinkin siis hyvilläni, kun pääsin pitkästä aikaa käpertymään omiin sammaliini.
//Varpu?
KP-boosti käytössä
