Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aistin ilmassa hienoista jännitettä, kun Varpulaulu kysyi yllättävän töykeään sävyyn, ‘mitä me toljotimme häntä’. Kun kolli lähti Korpikaste perässään tassuttamaan osoittamaansa suuntaan, mieleeni hiipi väkisinkin ajatus, että jokin vaivasi ystävääni. Oli se mitä hyvänsä, en uskonut kollin haluavan avautua siitä tämän metsästysretken aikana. Ehkä olikin parempi, että tämä sai tekemistä ajattelemisen sijaan – se monesti kirkasti mieltä, jos oli murheita.
Korpikaste jättäytyi kävelemään rinnalleni porukan hännille. Vilkaisin hiukan epävarmana edellä kulkevan Varpulaulun suuntaan, mutta koska kolli vaikutti pärjäävään omillaan, käänsin uteliaana huomioni ruskeaan naaraaseen. Korpikaste pohti, miten vahvoja joen virtaukset mahtoivat olla tällä hetkellä. Naaras muisteli Jänötassun karmeaa kohtaloa, kun virta oli vienyt oppilaan mukanaan joitakin kuita takaperin. Toivoin hänen sielunsa löytäneen rauhan Tähtiklaanista.
“… Jos eivät, voisin kokeilla, jos vaikka osaisinkin kalastaa”, Korpikaste hymyili itsekseen. Minusta ajatus ei ollut hullumpi. Mutta toisaalta, kun nyt katsoi, miten vesi virtasi pelkästään metsän pohjalla sateen piiskatessa sitä, joki ei välttämättä ollut turvallisin paikka oleilla tällä hetkellä.
“Voisimmehan me käydä katsomassa, kuinka paha virtaus on”, sanoin hitaasti, samalla yrittäen miettiä, mikä kohta rannasta olisi turvallisin aikeillemme. “Mutta jos se on tosi vahva, palaamme takaisin metsään. Sopiiko se sinulle, Varpulaulu?” Siirsin taas katseeni edellämme löntystävään kilpikonnalaikkuiseen kolliin. En osannut sanoa, oliko tämä kuunnellut keskusteluamme.
//Varpu ja Korpi?
