Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Silmäsin valkeaa, alastonta metsää mietteliäästi. Keksin äkkiä meille reitin, ja viittasin hännälläni Varjoliekkiä seuraamaan perässä. Kaarsin leirin sisäänkäynnin edestä vasemmalle joen suuntaan.
“Matka ei ole kovin pitkä, mutta varmasti juuri sopivan pituinen jalallesi. Ei kannata rasittaa sitä liikaa liian nopeasti”, sanoin Varjoliekille, joka otti minut kiinni hidastettuani askeliani sopivammaksi hänen tahtiinsa. Ilokseni huomasin, ettei vanhempi soturi näyttänyt enää aristavan loukkaantunutta jalkaansa laittaessaan painoa sille.
“Se on varmasti hyvä reitti”, Varjoliekki nyökäytti päätään. Minä väläytin hänelle pienen hymyn, ja me jatkoimme matkaa kauemmaksi leiristä.
Suunnittelemani reitti vei meidät leirin taakse lähelle joenrantaa. Olin kulkenut saman lenkin useampaan otteeseen, ja uskoin pystyväni liikkumaan siellä vaikka säkkipimeässä.
Toinen syy valinnalleni oli suora näkymä nummille. Maisemanvaihdos varmasti piristäisi Varjoliekkiä jouduttuaan katselemaan leirin muureja niin pitkään.
“Miltä jalka tuntuu?” tiedustelin kermanväriseltä kollilta jonkin ajan kuluttua, kun matkaa oli kertynyt jo useampi ketunmitta. Halusin olla varma, etten rasittaisi soturin jalkaa liikaa, ennen kuin se olisi valmis siihen.
//Wario?
