Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Mesitähti vaikutti tuntevan löytämämme kotikisun. Kissan nimeksi paljastuii Puh, ja ilmeisesti kolli oli ollut vieraana Eloklaanissa joskus aiemminkin, koska tämä tunnisti myös Mesitähden. Puh pääsisi pian tapaamaan muitakin vanhoja tuttuja leirissämme, sillä kotikisuparka oli niin kylmissään, ettei tämä olisi varmastikaan selvinnyt takaisin kaksijalkalaan tuossa kunnossa.
Niinpä me lähdimme tekemään melko hitaanpuoleista matkaa kotia kohti uuden toverimme kanssa tallomaamme polkua pitkin. Polulla mahtui juuri ja juuri kulkemaan kaksi kissaa rinnatusten, joten teimme niin, että minä kuljin ensin edellä ja näytin tietä, kun Mesitähti tuli perässä Puh lapaansa vasten nojaten. Kotikisun askellus oli kankeaa, ja tämän ylimääräiset kaksijaloilta saadut turkit eivät ainakaan tehneet kollin liikkumisesta yhtään sen helpompaa.
Pakkanen oli alkanut kiristyä iltahämärän kurkotellessa kynsiään nummen ylle. Metsä häämötti jonkin matkan päässä edessäpäin. Toivoin meidän ehtivän sinne ennen pimeää. En kuitenkaan halunnut uuvuttaa jo valmiiksi väsynyttä vierastamme liikaa, joten hidastin tahtiani ja kurkistin selkäni yli isääni ja Puhiin.
“Haluatteko pitää pienen tauon?” kysäisin kaksikolta. “Tai vaihtaa paikkoja?” Viimeisen kysymyksen osoitin Mesitähdelle, joka oli tähän asti antanut Puhin nojata itseensä.
//Mesi ja Puh?
