Kortetuike

Hahmon kuva
251 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

“Kylmä”, vastasin Kallahämylle. Tunsin vastustamatonta halua pörhistää karvani silkasta ajatuksesta; kehoni ei koskaan unohtaisi sitä kylmyyttä, joka lehtikadon tullen puhalsi metsään ja jäähönkäyksillään muutti kaiken kuuraksi. “Hyvin kylmä, oikeastaan. Lunta tulee yleensä paljon ja se tietysti hankaloittaa liikkumista rajoilla ja saaliin perässä. Mutta minusta se on myös hyvin nätti – lumi kimaltelee kuutamoöinä ikään kuin esi-isät olisivat laskeutuneet taivaankannelta sen pinnalle. Minun kohdallani lumi myös auttaa maastoutumaan paremmin.” Viittasin valkoiseen turkkiini, ja loin sen jälkeen Kallahämyyn hieman pahoittelevan katseen tajutessani, ettei naaras voinut jakaa kyseistä onnenkantamoista kanssani. Tumma turkki pisti harmillisesti silmään valkoisesta taustasta. “Tosin teille se taitaa tietää vain enemmän vaikeuksia sulautua maisemaan, oletan?”
Kallahämy heilautti häntäänsä vähättelevästi. “Kaikilla meillä on heikkoutemme”, naaras vastasi ympäripyöreästi.
Hymyilin hänelle, kunnes naamani lihakset alkoivat tehdä omiaan ja repiä leukojani erilleen haukotukseen. Taisi olla aika painua untenmaille. “Toivottavasti vuoronne sujuu mielekkäästi eikä ilmene ongelmia.” Päätin pienen keskustelumme nyökäyttämällä kunnioittavasti päätäni soturille, minkä jälkeen tassutin hänen ohitseen piikkihernetunneliin.

Herätessäni seuraavana aamuna en jäänyt paikalleni pitkäksi aikaa. Varpulaulu nukkui yhä jossain päin pesää, ja minusta tuntui siltä, että minun oli yritettävä antaa tälle tilaa myös silloinkin, kun emme suoranaisesti olleet tekemisissä. En halunnut hidastaa hänen toipumistaan millään tapaa.
Kun tupsahdin aukiolle olin törmätä pesän eteen seisahtuneeseen kissaan. Säpsähdin ja tein ripeän väistöliikkeen. Korpikaste kääntyi katsomaan minua hiukan äkämystyneen oloisena. Naaraan ilme pehmeni äkkiä, kun hän tunnisti minut. Jälleen vatsassani lepatteli perhosia ja minusta tuntui jotenkin kuumottavalta kohdata soturin vihreä katse.
“Huomenta, Korpikaste”, tervehdin häntä lämpimästi. “Sinäkin olet jo jalkeilla. Oletko menossa johonkin?”

//Korpi?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *