Kuiske

Kuiske istuskeli liikkumattomana vanhan kaksijalanpesän pimeässä nurkassa ja pyyhki märkää lehtisilppua pois turkistaan. Viherlehti oli nyt virallisesti ohi, vaikka aurinko hellikin heitä lämpimillä säteillään aika ajoin. Tänään synkkä pilviverho oli peittänyt taivaan kokonaan. Kuiske ennusti sen lupaavan sadetta sekä mahdollisesti myös ukkosta, sillä ulkoilma tuntui painostavalta ja paksulta hänen turkkiaan vasten. Hänen olisi parasta käydä nyt kujilla saalistamassa, ennen sateen saapumista. Rotatkin olivat sen verran fiksuja, että inhosivat sadetta ja livahtivat aina ahtaisiin koloihinsa piileskelemään. Piti sade kaksijalatkin loitolla. Ehkäpä niiden ohut ja sileä turkki ei kestänyt vettä.
Joka tapauksessa, maukkaita tähteitä oli löytynyt roskapöntöistä entistä vähemmän lehtisateen alkaessa. Kaksijalat eivät enää pitäneet kestejä yhtä usein kuin viherlehden aikana, ja ne vähät kestien jäänteet mitä pöntöistä löytyi olivat sateessa nahistuneita ja mauttomia. Jos hän onnistuisi löytämään edes pienen rotanpoikasen tai eilisiä tähteitä, hän ei pettyisi itseensä.

Saalistusreissultaan saapuessaan Kuiske oli melko tyytymätön. Jokin vihreä, jättimäinen hirviö oli käynyt nappaamassa roskapöntöt sisäänsä hänen ollessaan menossa tonkimaan niitä. Sen sietämätön meteli oli säikäyttänyt kaikki kujien rotat ja hiiret tiehensä. Loppujen lopuksi Kuiske oli kuitenkin saanut kiinni keskenkasvuisen, metelistä kiinnostuneen nuoren rotan. Ehkä tästä riittäisi muutamaksi suupalaksi yhteisön nuorimmille.

Author: Yuzu

oon yuzu