Kujekulta
Kirjoittaja: Aura
Kujekulta istuskeli Järviloisteen kanssa aukiolla. Hentoinen tihkusade oli kastellut kaksikon turkit kosteiksi, mutta soturien pesässä kyhjöttäminen ei kiinnostanut naarasta. Hänellä oli tylsää, niin sanoinkuvailemattoman tylsää! Kujekultaa ärsytti se, että hän oli menettänyt vapautensa ja joutui elämään kuolonklaanilaisten sääntöjen mukaan. Naaras oli kuitenkin tullut yllättävän hyvin juttuun kuolonklaanilaisten kanssa. Eihän kukaan voisi todellisuudessa olla paha kissa? Kujekulta uskoi, että myös kuolonklaanilaiset olivat sydämeltään lämpimiä ja sielultaan hunajaisen pehmeitä. Siispä hän ei ollut ajautunut kuolonklaanilaisten kanssa riitoihin tai hankaluuksiin, enää. Uusien sääntöjen noudattaminen oli ollut Kujekullalle myös yllättävän helppoa pienien alkuhankaluuksien jälkeen, sillä hän ei ollut ikinä piitannut Tähtiklaanista ja soturilakiakin hän oli noudattanut vain tapojensa vuoksi. Naaras oli itsepintaisesti halunnut tietää miksi kuolonklaanilaiset toimivat eri tavalla, mutta lopulta muutamien kiistojen ja rankaisujen jälkeen oli naaras oppinut olemaan hiljaa. Kujekulta yritti riuhtoa hännässään olevaa takiaista irti, mutta mokoma pirulainen tuntui takertuneen hänen turkkiin itsepintaisesti kiinni. Naaras riuhtaisi hännästään karvatupon irti ja hänen päänsä heilahti vauhdikkaasti Järviloisteen kaulaa päin.
“Ihan sama! En sitten enää yritä, olkoon se minun hännässäni kiinni vaikka ikuisesti”, Kujekulta nurisi turhautuneena ja polkaisi tassullaan maata. Harmaaturkkinen kissa katsahti Kujekultaan hämmentyneenä, mutta lopulta kollin kasvoille kohosi lempeä, avulias hymy.
“Kujekulta, minä voin auttaa sinua”, Järviloiste tarjoutui ja kurottautui lähemmäksi naaraan häntää. Naaras ei sanonut mitään, vaan antoi kollin irrottaa takiaisen varovaisesti hänen hännässään olevasta takusta.
“Kiitos, Järviloiste”, Kujekulta mutisi klaanitoverilleen ja siloitti tassullaan rintaturkkiaan. Naaras mietti olikohan Lehmusjalka samassa paikkaa, kuin Mesitähti kumppaneineen? Kollin oli pakko olla. Siispä naaras oli päättänyt, että hän etsisi Lehmusjalan tassuihinsa, ja pelastaisi samalla Mesitähden ja muut!
