Kujekulta
Kirjoittaja: Aura
Kujekullalla oli niin mahdottoman tylsää, että hänen teki mieli juonia jotain jekkuja! Hilehuurrekin oli jossain. Kolli olisi ollut hyvää seuraa, toinen oli niin hauska. Mutta ei, harmaaturkkinen kollikin huiteli ties missä ja nyt sen takia Kujekulta joutui ikävystymään leirissä.
”Huoh, niiin tylsääää”, naarassoturi puhisi itsekseen ja kieriskeli sammalillaan. Hän olisi toki voinut lähteä vaikka saalistamaan tai tarjota itseään partioon, mutta se vasta tylsää olikin! Kujekullan työskentelymoraali ei ollut varsinaisesti erityisen korkea..
”Ehkä minä voisin auttaa minua, lähdetkö kanssani metsälle tai kävelylle?” kuului tuttu, tasaisen ystävällinen naukaisu. Kujekulta kääntyi ja tunnisti naukujan Järviloisteeksi. Kolliksi joka oli selkeästi häneen ihastunut ja no, Kujekultakin piti toisesta. Toinen oli vain niin täydellinen, että Kujekullasta oli usein vaikea olla toisen seurassa täysin oma itsensä.
”Voisin näyttää sinulle kauniita paikkoja?” Järviloiste ehdotti hymyillen ja tarjosi auttavaa käpäläänsä.
”Pyh, kyllähän minä Eloklaanin reviirin tunnen! Mutta hyvä on, minä tulen. Kiitos, sinä pelastit minut tylsyydeltä!” naarassoturi naukaisi huvittuneena ja tarttui toisen käpälään noustakseen ylös.
