Kujekulta
Kirjoittaja: Aura
Kujekulta heittäytyi selälleen nauramaan ja vetäisi vielä Hilehuurteenkin mukaansa routaiseen maahan nauramaan. Selällään oli hauska olla. Kun päätä taivutti vielä hieman takaviistoon, koko maailma tuntui heiluvan erityisen paljon. Johtuikohan se missankintuista vai oliko ilmassa jotain pyörryttävää?
“Pitäisiköhän meidän nyt lähteä, että he eivät tajua, että me olemme tämän jekun takana?” Hilehuurre kysyi ystävältään, kuka pudisteli päätään. Naaras oli varma, että kenelläkään leirissä olevalla kissalla ei ollut mitään hajua siitä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Miten heillä voisi olla, kun Hilehuurteella tai Kujekullallakaan ei ollut sitä aavistusta?
“Ei, älä nyt hättäile, minulla on kikkoja. Eivät he tule tajuamaan mitään!!” Naurunremakka oli jo ehtinyt laantua ja Kujekullan päähän oli ilmestynyt kaikenlaisia ideoita ja kikkoja. Kujekulta kampesi itsensä ylös ja katseli ympärilleen. Naaraskissa vieritti tuoresaaliskasasta muutaman papanan ja työnsi ne Hilehuurteen käpäliin. Eloklaanilainen soturi virnisti leikkisästi ja osoitti papanoita.
“Ett usskalla syödä noita tuosta maasta”, Kujekulta vakavoitui tilanteeseen nähden yllättävän vakavaksi ja nyökkäsi papanoita kohtaan. Ei Hilehuurre voinut olla nössö, eihän se edes ollut hänen nimensä! Hieman naaraan pettymykseksi Hilehuurre kuitenkin katsoi papanoita, kuin ne olisivat olleet variksenruokaa. No, ehkä varikset söivätkin niitä, ei Kujekulta tiennyt. Oikeastaan tässä hetkessä naaras ei tuntunut tietävän omaa nimeään tai asemaansa Eloklaanissa. Oikeastaan, mikä Eloklaani edes oli? No, ei sillä nyt ollut hirveästi väliä.
“Hyi, en.”
“Nössssö.”
//Hile? XD anteeksi tässä mikään ei käynyt järkeen..
