Kujetassu
Kirjoittaja: Aura
Kujetassu nilkutti klaaninvanhimpienpesältä takaisin leiriaukiolle likaisten sammalien kera. Hän oli juuri vaihtanut klaaninvanhimpien sammalet. Naaras oli suorittanut rangaistustaan useamman päivän ajan ja hän oikeastaan piti vanhusten kanssa oleskelusta. Melkein kaikki olivat varsin mukavia ja Kujetassusta oli kiva, että Malvatassullakin oli sama rangaistus! Ainakin he voisivat viettää yhteistä aikaa. Kilpikonnakuvioinen naaras ei tosin ollut yhtä innokas aterioimaan pesätoverinsa kanssa. Se tuntui Kujetassusta ikävältä, mutta ei lannistanut häntä. Naaras ei ollut etsinnöistä huolimatta löytänyt kiveään ja naaras olikin melkein luovuttanut sen suhteen. Kujetassu oli itkenyt kivensä takia öitä, hänestä tuntui, että viimeinenkin elävä osa Lampipentua oli mennyt siinä kivessä. Naaras horjahti ja menetti tasapainonsa, kolmella jalalla oli vaikea kävellä. Kujetassu parkaisi ja tiuskaisi suureen ääneen. Hänestä kaikki tuntui jälleen taas typerältä ja turhauttavalta!
”Minä luovutan!” Kujetassu kiljahti ja houkutteli kiljahduksellaan aukiolle muutamia kissoja katsomaan. Heidän joukossaan oli myös hänen mestarinsa, Mehiläislento.
”Kujetassu, onko kaikki hyvin? Mitä sinulle tapahtui?” ruostepilkullinen kolli kysyi astellessaan oppilaansa luokse. Kujetassu tökkäsi sammalia terveellä tassullaan ja Mehiläislento auttoi oppilaansa pystyyn.
”Sattuuko sinun tassuusi edelleen?” Mehiläislento kysyi varovaisesti Kujetassulta ja keräsi toisen levittämiä sammalia kasaan. Raidallinen naarasoppilas nyökkäsi pontevasti ja pidätteli kyyneliään. Oppilaana oli ihan typerää!
”Sinun olisi nyt parasta mennä parantajanpesälle, Liljatuuli tai Leimusilmä katsoo tassusi kuntoon. Älä sinä näistä huoli, minä vien nämä tarpeidentekopaikalle”, Mehiläislento naukaisi lohduttavasti ja kosketti oppilastaan lavalle. Kujetassu hymyili kollille, hänellä oli heti parempi olo, kun joku lohdutti.
”Kiitos, Mehiläislento. Olet paras mestari!” Kujetassu kiljahti iloisempana ja lähti nilkuttamaan kohti parantajanpesää.
Parantajanpesällä Kujetassu antoi Liljatuulen tutkia tassunsa huolellisesti. Oppilas toivoi, että Liljatuuli lähettäisi hänet heti takaisin oppilaiden pesälle, jotta Kujetassu voisi jatkaa kivensä etsimistä. Hänen epäonnekseen naaras ilmoitti Kujetassun tassun olevan nyrjähtänyt ja hänen pitäisi jäädä parantajanpesälle parantelemaan sitä. Kujetassu tiesi välittömästi, että seuraavista päivistä tulisi hänen tylsimmät päivät ikinä! Raitaturkki höristi korviaan, aukiolta kuului poikkeuksellista hälinää ja hänen isänsä puhetta. Kujetassu oli ryntäämässä pystyyn, mutta harmaavalkea naaras painoi potilaansa takaisin pedilleen.
//KP-boosti
