Kultapentu
Kirjoittaja: Auroora
Olin kyllä harjoitellut jo joitain liikkeitä oppilaiden kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Oppilaat olivat sanoneet, etten ollut tarpeeksi varma enkä rohkea liikkeissäni; en koskaan voittanutkaan leikkimielisiä tappeluitamme. En odottanut ollenkaan sitä osaa soturikoulutuksesta. En halunnut joutua taistelemaan, halusin vain saalistaa ja pitää klaanini hengissä sillä tavoin.
”En usko, että olisin kovin hyvä opettaja, en nimittäin osaa niitä liikkeitä itsekään”, naukaisin hymyillen ja pienemmät pennut kiinnittivät taas huomionsa minuun. ”Sammalpallossakin voitte oppia tärkeitä asioita. Ketteryyttä ja hahmotuskykyä. Pelataan mieluummin sitä.”
Talvikkipentu oli jo valmiina leikkiin, hänen häntänsä kiemurteli ilmassa kärsimättömänä. Katsahdin Ampiaispentuun; kollipentu olisi ehkä halunnut harjoitella taistelua, mutta minua ei ollenkaan huvittanut nolata itseäni hänen edessään. Otin paikkani Talvikkipentua vastapäätä, väläyttäen tälle lempeän hymyn, ja Ampiaispennunkin oli pakko astella lähtöasemiin. Kahden kissan joukkue oli suuri etu, sillä näin he pystyivät peittämään suuremman alueen. Kuten Ampiaispentu oli sanonut, olin kuitenkin kokeneempi pelaaja. Lisäksi olin suurempi kooltani, vaikka kaksikko saavuttikin minua hyvään tahtiin.
”Oletteko valmiita?” kysyin vastustajiltani, jotka näyttivät jo huvittavan keskittyneiltä. Ampiaispentu ja Talvikkipentu nyökyttelivät, joten heitin pallon peliin tähdäten heidän väliinsä. Se oli hankala kohde; jos yhteistyö joukkueessa ei pelannut, molemmat saattaisivat syöksyä pallon perään ja törmätä toisiinsa.
//Ampiainen, Talvikki?
//187 sanaa
