Kultapentu
Kirjoittaja: Auroora
Katselin silmät säihkyen Leimutassua, joka kertoi minulle katajanmarjojen käyttötarkoituksista. Oli outoa ajatella, että jokin pelkkä marja voisi tarjota apua useampaankin vaivaan. Nyt tiesin, että vatsakivun yllättäessä voisin vain etsiä katajan ja selvitä pälkähästä omin avuin. Nostin hetkeksi päätäni yrttien yltä saadessani hienon idean. Miksi tyytyisin vain ihmettelemään niiden vaikutuksia kun voisin samalla oppia? Yrttitietoisuudesta olisi varmasti hyötyä, vaikka olisikin soturi. Leimutassuakaan ei näyttänyt haittaavan se, että olin täällä kyselemässä.
Jatkoin yrttien läpi käymistä, kunnes yksi niistä kiinnitti huomioni. Ei siksi, että se olisi tuoksunut mielenkiintoiselta, päinvastoin; se ei tuoksunut oikein miltään. Se oli hopeista ja ohutta ja oudon säikeistä. En ollut koskaan kohdannut mitään sellaista.
”Mikä yrtti tuo on?” kysyin kurottaen kuonollani kohti salaperäistä, läpikuultavaa kasaa. Leimutassu astui lähemmäs nähdäkseen.
”Se ei ole yrtti ollenkaan, eikä oikeastaan mikään kasvi”, hän kertoi ja suuni raottui hieman hämmennyksestä. ”Se on hämähäkinseittiä. Sitä voidaan kietoa haavan päälle, jolloin verenvuoto tyrehtyy helpommin.”
Värähdin hiukan kuullessani Leimutassun puhuvan verestä. Joskus soturit törmäsivät partioissa vaarallisiin eläimiin, jotka saattoivat satuttaa heitä. Toivoin, etten koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa voisin hyödyntää juuri oppimaani tietoa.
Seuraavaksi nenääni osui herkullisin tuoksu, mihin olin koskaan törmännyt. Haistelin etsien hajun lähdettä ja kun sen löysin, jouduin hillitsemään itseäni, etten ahmaisisi yrttejä suihini. Tuoksu oli peräisin vihreistä lehdistä, joiden reuna oli aavistuksen sahalaitainen.
”Entä tämä? Mitä se on?” kysyin uteliaana vilkaisten mustavalkoista parantajaoppilasta. *Ja voiko sitä maistaa*, lisäsin mielessäni.
//Leimu?
//225 sanaa
