Kultapentu
Kirjoittaja: Auroora
Olin juuri ehdottamassa meille uutta tekemistä, kun taivas räjähti jälleen. Vaistomaisesti luimistin korviani ja seisoin jännittyneenä karvat pystyssä; en pitänyt ukkosesta. En kuitenkaan halunnut näyttää pelkoani nuoremmille pennuille, joten keräsin itseni nopeasti.
”Mitä sinä olit sanomassa, Kultapentu?” Ampiaispentu kysyi. Räpäytin silmiäni hitaasti miettiessäni. Yhtäkkinen ukkonen oli melkein saanut minut unohtamaan asiani.
”Olin ehdottamassa, että voisimme mennä kysymään, josko klaaninvanhimmat kertoisivat meille tarinoita”, vastasin hymyillen muistettuani. Samalla voisin ehkä siivoilla pesää ja tarkistaa tarvitsivatko vanhukset jotain. Se oli käsittääkseni oppilaiden hommaa, ja minä olin pian oppilas. Klaaninvanhimpien auttaminen oli kunniakas tehtävä, he olivat kriittinen osa klaania ja he olivat nähneet enemmän kuita kuin kukaan.
Ukkonen jyrähti jälleen ja kuului kovempana kuin aiemmin. Säpsähdin jälleen. Ehkä klaaninvanhimpien tarinat myös rauhoittaisivat mieltäni. En kuitenkaan ollut varma kiinnostaisiko ehdotukseni Ampiaispentua ja Talvikkipentua. Tiesin, että jotkut pennut pitivät klaaninvanhimpien kertomuksia turhana jorinana, eivätkä ymmärtäneet niiden arvoa. Minulle tarinat olivat olleet tärkeitä pienestä pennusta asti, sillä minulla ei ollut vanhempia kertomassa niitä. Klaaninvanhimmat opettivat minulle paljon Tähtiklaanista, Kuolonklaanista ja elämästä muutenkin.
//Amppari? Talvikki?
//165 sanaa
