Kultapentu
Kirjoittaja: Auroora
Oli oletettavasti auringonhuippu, kun Mesitähti kutsui klaanin koolle. Aurinkoa ei näkynyt; se oli paksun pilvipeiton takana. Puista leijailevat punaiset lehdet toivat väriä päivän harmauteen, ja hetkeksi jäinkin ihailemaan lehtien kauniita sävyjä ennen kuin seurasin muuta pentutarhan väkeä Litteäkiven ympärille. Minulla oli toki aavistus kokouksen aiheesta, mutta en uskaltanut vielä innostua vaan istuin tyynesti Ampiaistassun viereen. Kuuden kuun ikäisenä minusta pitäisi pian tulla oppilas, joten vaikka nyt ei olisikaan aika, se koittaisi joka tapauksessa pian.
Mesitähti kiersi leiriä katseellaan varmistaakseen, että jokainen klaanin jäsen oli kuulolla. Sitten hän aloitti kokouksen.
”Kultapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen”, Mesitähti kuulutti ja höristin korviani. Oli tosiaan minun vuoroni. Mesitähti jatkoi: ”Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Kultatassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Lieskakajo. Toivon, että Lieskakajo siirtää kaiken tietonsa sinulle.”
Seurasin Mesitähden katsetta Litteäkiven juurella istuvaan kissaan. En ollut erityisesti toivonut saavani ketään tiettyä soturia mestarikseni, mutta Lieskakajoon olin tyytyväinen. Ainakin hän vaikutti mukavalta, vaikka en kollia paljoa tuntenutkaan.
”Lieskakajo, olet valmis ottamaan oppilaan”, Mesitähti sanoi nyökäten punertavalle soturille. ”Olet saanut hyvää koulutusta Utusielulta, ja olet osoittanut olevasi nokkela ja uskollinen. Odotan, että siirrät kaiken tälle nuorelle oppilaalle.”
Tajusin nousta seisomaan paikaltani. Mesitähden nyökkäyksen rohkaisemana astelin Litteäkiven juurelle. Lieskakajo kumartui hymyillen koskettamaan nenällään omaani, minkä jälkeen nousin ylpeänä Litteäkiven päälle.
”Kultatassu! Kultatassu!”
Klaani hurrasi uutta nimeäni, enkä voinut olla hymyilemättä kun näin pentutarhan ystäväni hurraavan mukana. Seremoniaa kesti vielä hetken, kunnes klaanin jäsenet hajaantuivat omille teilleen ja laskeuduin kiveltä maahan. Suuntasin heti kohti pentutarhaa, jonka edessä näin Ampiaispennun istuvan.
”Sinun on kasvettava nopeasti, jotta voimme olla yhdessä oppilaita”, hihkaisin edelleen hymyillen ja istuuduin kollikissan viereen. Ampiaispentukin oli jo kasvanut paljon, eikä kestäisi varmaan kauaakaan ennen kuin hänestäkin tulisi oppilas.
//Amppari?
//287 sanaa
