Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Lieskakajo kertoi, että harjoittelisimme tänään helppoja liikkeitä. Se oli helpotus, toisaalta se olikin odotettavissa – emme tietenkään harjoittelisi mitään kovin vaikeaa, vaikka olinkin sitä pelännyt.
”Kuvitellaan tilanne, jossa klaanitoverisi on jäämässä alakynteen vihollista vastaan”, Lieskakajo aloitti. ”Sinun ensisijaisena tehtävänäsi on keskeyttää tilanne ja antaa näin aikaa toverillesi joko valmistautua jatkamaan taistelua tai vetäytymään pois tilanteesta.”
”Koska vihollisen huomio on muualla, suuremman kissan on helppoa yksinkertaisesti syöksyä häntä kohti ja kaataa hänet”, Minttuliekki jatkoi ja asettui seisomaan vähän matkan päähän Lieskakajosta. Seurasin katseellani, miten mestarini ponnisti loikkaan kohti punertavaa naarasta ja onnistui kaatamaan tämän kyljelleen. Minttuliekki nousi ketterästi seisomaan pudistellen lunta turkiltaan ja kiinnitti katseensa minuun.
”Tämä liike ei onnistu helposti pienikokoiselta kissalta kuten sinulta, Kultatassu. Vastustajasi on todennäköisesti sinua suurempi, joten sinun on vaikeaa saada hänet nurin”, Minttuliekki selitti ja vilkaisi sitten Ampiaistassua. ”Sinulle liike on hyödyllisempi, mutta harjoittelemme tänään toista liikettä, jota voitte käyttää kohdatessanne itseänne suuremman vastustajan. Tämä liike on tehokas suurenkin vastustajan kanssa. Käytän nyt liikettä Lieskakajoa vastaan.”
Mestarimme siirtyivät taas toisiaan vastapäätä aukiolla. Hetken päästä Minttuliekki otti vauhtia ja hyppäsi Lieskakajoa kohti. Sen sijaan, että hän olisi yrittänyt kaataa mestarini, Minttuliekki tarrasi kiinni Lieskakajon selkään kynsillään. Ennen kuin varapäällikkö ehti tehdä vahinkoa, Lieskakajo kierähti selälleen, jolloin Minttuliekki hyppäsi kauemmas.
”Noin. Siinä näitte myös liikkeen, jolla vastata tällaiseen hyökkäykseen”, Lieskakajo sanoi turkkiaan ravistellen. ”Hyökkääjä hyppää toista kohti ja tarraa kynsillään tämän turkkiin. Tällöin hänelle avautuu tilaisuus kynsiä tai purra vastustajaansa. Puolustaja voi torjua tämän liikkeen kyyristymällä ja kierähtämällä vastustajansa päälle.”
”Molempien on oltava nopeita onnistuakseen toisen voittamisessa. Jos et ehdi vastustajasi alta pois, voit pahimmillaan tukehtua hänen painonsa alle. Toisaalta, jos ehditkin väistää pois hänen altaan ja vastustajasi on hidas, pääset käsiksi hänen vatsaansa.”
En pitänyt siitä, miten väkivaltaiselta mestarien puhe kuulosti. En uskonut, että tässä metsässä oli ketään, joka tosissaan haluaisi tukehduttaa vihollisensa, vaikka olinkin kuullut kuolonklaanilaisten olevan armottomia. Pelkäsin myös, että satuttaisin Ampiaistassua kynsilläni.
”Olette suunnilleen saman kokoisia, joten molempien pitäisi onnistua harjoittelemaan sekä hyökkäävää että puolustavaa liikettä”, Minttuliekki sanoi mietiskellen. ”Kultatassu aloittakoon hyökkääjänä. Ota hiukan vauhtia mutta älä kuitenkaan liikaa, jotta tilanteen realistisuus säilyy. Ensimmäisellä yrityksellä riittää, että yrität selviytyä Ampiaistassun kierähtämisestä. Ampiaistassu, muista nousta nopeasti kierähdettyäsi.”
Nyökkäsin hiukan hermostuneena ja astelin Ampiaistassua vastapäätä aukiolle. Leikeistämme tiesin Ampiaistassun olevan minua nopeampi, joten minun oli todellakin tehtävä parhaani onnistuakseni liikkeessä. Henkäisin syvään keskittyneenä ja syöksähdin eteenpäin oppilastoveriani kohti. Ponnistin loikkaan ja tarrasin Ampiaistassun turkkiin hellästi kynsilläni. En kuitenkaan ehtinyt harkitakaan väistöliikettä, kun tunsin kollin jo kaatuvan allani. Päästin yllättyneen huudahduksen, mutta ennen kuin jäin oppilaan alle, ehdin kuin ehdinkin hypähtää kömpelösti pois hänen altaan. Nousin ripeästi ylös, mutta niin nousi Ampiaistassukin, enkä olisi enää kerennyt aloittamaan uutta hyökkäystä. Vilkaisin nopeasti oppilaan turkkia varmistaakseni, etten ollut tarrannut häneen liian kovasti, ja käännyin sitten mestarien puoleen odottavaisena.
”Hyvä yritys”, Lieskakajo kehaisi, mutta kuulosti siltä, että oli odottanut hiukan sujuvampaa suoritusta. ”Seuraavalla kerralla älä jää epäröimään, Kultatassu. Ampiaistassu oli kyllä nopea, mutta jos olisit itse ollut terävämpänä, olisit ehkä ehtinyt tehdä iskun tai pari. Selvisit kuitenkin tilanteesta ehjin nahoin, joten sanoisin, että tämä oli ensimmäiseksi yritykseksi onnistunut.”
Nyökyttelin ja tunsin oloni hiukan paremmaksi kuultuani mestarini palautteen. Hän oli kuitenkin oikeassa myös puutteistani; olin tosiaan hyökätessäni harkinnut liikaa liikkeitäni ja etenkin sitä, etten satuttaisi Ampiaistassua.
”Seuraavaksi on Ampiaistassun vuoro hyökätä”, Minttuliekki opasti ja istui taas aukion laidalle antaen meille tilaa. Asetuimme jälleen vastakkain ja katsoin ystävääni keskittyneenä. Minun oli oltava aiempaa nopeampi, jos halusin selvitä Ampiaistassun hyökkäyksestä kunnialla.
//Amppari?
//559 sanaa
