Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin Ampiaispentua uskomatta korviani. Miten hän saattoi suhtautua tilanteeseen noin kevytmielisesti? Oli pelkästään tuurista kiinni, että hän oli selvinnyt. Niin moni asia olisi voinut mennä pieleen, ja Ampiaispentu vain käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuin minä en olisi ollut huolesta suunniltani.
”Miten voit sanoa noin?” kysyin ääni murtuen. Tunsin kaiken huolen ja katumuksen joita olin yrittänyt hallita purkautuvan raivokkuutena. Tiesin, että tulisin katumaan puheitani, mutta en kyennyt pitämään kieltäni kurissa.
”Huikea seikkailu? Tajuatko, että sinä olit kuolla! Olit uskomattoman onnekas, kun selvisit ehjin nahoin. Ja nyt käyttäydyt kuin tapahtuneessa olisi ollut jotain ihailtavaa!”
Kuvittelin, miltä Korppisiivestä oli mahtanut tuntua, kun hän oli huomannut Ampiaispennun kadonneen. Tai kun hän oli nähnyt poikaansa kannettavan leiriin vettä valuvana ja kakoen. Pelkästään Mesitähden huolestuneisuus hänen kiirehtiessään Ampiaispennun kanssa parantajien luo oli kertonut tarpeeksi tilanteen vakavuudesta.
”Kuvittele miltä vanhemmistasi tuntui, kun he kuulivat mitä oli tapahtunut. Meidän – tai minun – typerän idean takia he eivät välttämättä olisi nähneet sinua enää koskaan. Ja mieti miltä minusta tuntui, kun näin sinun uppoavan veteen, enkä voinut muuta tehdä kuin katsoa miten olit hukkua!”
//Amppari?
//177 sanaa
