Kultatassu

241 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Auroora

Oli kulunut puoli kuuta minun ja Ampiaistassun yhteisistä taisteluharjoituksista. Sen jälkeen olimme harjoitelleet yhdessä kerran saalistusta. Minulla oli ollut yhteisiä harjoituksia myös muiden oppilaiden kanssa. Olin siitä iloinen, minusta oli hauskempaa harjoitella muiden kanssa kuin yksin. Toisaalta myös tavalliset pelkän oman mestarin kanssa järjestetyt harjoitukset olivat tärkeitä, niin oli Lieskakajo kertonut.
”Yhteisharjoituksissa minun on vaikeampi keskittyä sinuun ja omiin heikkouksiisi”, mestarini oli selittänyt. ”Mutta älä huoli, pääset kyllä vielä harjoittelemaan ystäviesi kanssa.”
Olin huomannut, että Lieskakajo piti minulle taisteluharjoituksia enemmän kuin metsästysharjoituksia. En pitänyt siitä, mutta ymmärsin yskän; tietysti minun oli harjoiteltava enemmän sitä aluetta, missä olin huonompi. Ja taistelussa totisesti olin huono – en ollut varma, olinko koskaan voittanut yhtäkään oppilastoveriani. Ehkä minua ei vain oltu luotu taistelemaan. Onneksi olin hyvä metsästyksessä, näin sen muutenkin tärkeämpänä taitona. En koskaan joutuisi tilanteeseen, missä tulisin tarvitsemaan taistelutaitoja. Tai ehkä jos tapaisin jonkin pedon, mutta se ei ollut kovin todennäköistä.
Heräsin ajatuksistani, kun huomasin silmäkulmastani jonkun lähestyvän minua. Tunnistin tulijan Aurinkotassuksi, ja lämmin hymy valtasi kasvoni. Aurinkotassu oli minua jonkin verran nuorempi, hän oli juuri päässyt oppilaaksi. Autoin mielelläni nuorempia oppilastovereitani, olinhan itsekin joskus ollut samassa asemassa – tiesin miten paljon kysymyksiä tuollaisessa nuoressa päässä pyöri.
”Hei Kultatassu! Olin äsken reviirikierroksella!” Aurinkotassu kertoi iloisesti.
”Niinkö? Näit varmasti paljon kaikkea kiinnostavaa”, sanoin huvittuneena kollioppilaan innokkuudesta. Olin itsekin ollut koulutukseni aloittaessa samanlainen – kaikki oli tuntunut uudelta ja jännittävältä. ”Pääsitkö ylittämään joen? Se tuntui minusta pelottavalta ensimmäisellä kerralla. Ehkä vähän vieläkin.”

//Aurinko?
//237 sanaa

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *