Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin hätääntyneenä miten Mesitähti nosti vettä keuhkoistaan kakovan ja kylmästä tärisevän Ampiaispennun maasta. Ressukka oli pudonnut jokeen takiani. En ollut osannut pysäyttää häntä enkä pelastaa häntä vedestä. Ylipäätään oli minun vikani, että tällainen oli edes mahdollista. Meidän ei ikinä olisi pitänyt lähteä leiristä yksin. Minun vanhempana kissana olisi pitänyt tajuta se.
Olin Mesitähdelle suunnattoman kiitollinen siitä, että hän oli saapunut apuun. Ja Tähtiklaanille siitä, että se oli ohjannut apua paikalle.
Mesitähti lähti juoksemaan leiriä kohti Ampiaispentua kantaen. Päällikön tahti oli niin kova, etten pysynyt hänen perässään. Olisin halunnut pitää pennun katse-etäisyydellä, varmistaakseni hänen olevan kunnossa, mutta minun oli luotettava Mesitähteen. Hän osaisi huolehtia Ampiaispennusta paremmin. Paniikkini ei silti lieventynyt, vaikka tiedostinkin nuoren kollin olevan hyvissä tassuissa, ja rukoilin mielessäni Tähtiklaania suojelemaan Ampiaispentua.
Ehdittyäni leiriin riensin parantajan pesää kohti. Kuulin sydämeni hakkaavan korvissani ja jalkani tuntuivat lyijynraskailta. Pelkäsin kuollakseni, että astuttuani sisään parantolaan kohtaisin Ampiaispennun elottoman ruumiin. Parhaimmassakin tapauksessa hän todennäköisesti saisi jonkin taudin, vesi kun oli hyvin kylmää lehtikadon aikaan. Sekin olisi silti parempi kuin kuolema.
Parantajan pesässä olin törmätä Mesitähteen, joka seisoi Ampiaispennun vierellä. Minun olisi ehkä ensin pitänyt selitellä tapahtumia, mutta en malttanut olla kyselemättä pennun voinnista.
”Onko Ampiaispentu kunnossa? Eihän hän kuole?”
//Mesi tai Amppari?
//195 sanaa
