Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Olin iloinen ja hiukan yllättynyt siitä, että myös Kimalaistassu oli kiinnostunut parantamisesta. Soturioppilaat keskittyivät yleensä ennemmin, no, soturiuteen parantajuuden sijaan. Minusta jokaisen oppilaan olisi ollut hyvä oppia ainakin jonkin verran yrttejä ja ensiaputaitoja, jotta vahingon sattuessa apu löytyisi mahdollisimman läheltä ja nopeasti. Parantajia kun oli vain kaksi, eivätkä he ehtineet aina joka paikkaan.
”Mitä sinä ajattelet parantajista?” Kimalaistassu kysyi ja kohensi asentoaan.
”Arvostan heitä paljon”, vastasin empimättä. Liljatuuli ja Leimusilmä olivat klaanillemme elintärkeitä, esimerkiksi juuri vastikään kokemamme viheryskäepidemia oli todistanut sen. Jos nuo kaksi yhtäkkiä poistuisivat keskuudestamme, olisimme todella pulassa. Lukuisten kuiden ajan he olivat keränneet uskomattoman määrän tietoa yrteistä ja parannuskeinoista. Noiden tietojen menetys johtaisi klaanin tuhoon.
”Emme selviäisi ilman parantajia. Joskus ajattelen, että parantajan taitojen oppiminen olisi tärkeämpää kuin vaikka taistelemisen. Siksi minäkin olen opiskellut hiukan yrttejä”, kerroin oppilastoverilleni, hymyillen sitten iloisesti. ”Minusta on hienoa, että muutkin oppilaat ovat kiinnostuneet parantamisesta!”
Jos joku peto yllättäisi meidät partiossa, voisimme antaa ensiapua jo paikanpäällä. Leimusilmä oli kertonut, että juuri nuo ensimmäiset hetket tapaturman jälkeen olivat tärkeitä. Oli tärkeää tietää, miten toimia, jos joku saisi vaikkapa syvän haavan tai söisi jotain myrkyllistä.
//Kimmo?
