Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
”Ahaa. Luulen kyllä, että tulen muutenkin putoamaan”, sanoin virnistäen mestarilleni. Lieskakajo oli päättänyt, että tänään oli kiipeilyharjoitusten vuoro. Emme olleetkaan harjoitelleet kiipeilyä aiemmin. Kaipa saalistus ja taisteleminen olivat soturikoulutuksessa prioriteettina, eikä muille asioille jäänyt yhtä paljoa aikaa.
”Vähän itsevarmuutta, Kultatassu”, Lieskakajo sanoi ja katsahti hymyillen taakseen minuun. ”Kiipeily voi kyllä tuntua vaikealta ensimmäisellä kerralla, joten saatat hyvin pudotakin. Onneksi lunta on vielä maassa pehmentämässä laskua.”
Matka harjoittelupaikalle kesti vielä hetken. Lähestyessämme kohdettamme arvasin jo, mihin puuhun Lieskakajo laittaisi minut kiipeämään – puu oli niin korkea, että erotin sen jo kaukaa. Saavuttuamme puun juurelle punertava soturi kiersi sen kerran ympäri katse puun latvustossa, ja ilmeisesti todettuaan sen sopivaksi harjoituksia varten, seisahtui odottavaisesti rungon viereen. Astelin uteliaana hänen luokseen.
”No niin. Älä suotta pelkää, sinun ei tarvitse heti ensimmäisellä kerralla kavuta latvaan asti”, Lieskakajo selitti viikset värähtäen. ”Emmehän halua, että putoat ja katkot heti kaikki raajasi. Kiipeä aluksi tuolle oksalle.”
Mestarini osoitti hännällään melko matalalla olevaa oksaa ja sain huokaista helpotuksesta. Tehtävä vaikutti helpolta. Aavistin kuitenkin, että sitä se ei tulisi olemaan. Kiipeily olisi varmasti paljon vaikeampaa kuin kuvittelin.
”Kun kiipeät, muista pitää koko ajan hyvä ote puun pinnasta. Tärkeintä kiipeämisessä on tuntea omat voimansa. Sinun on huomattava, milloin jaksamisesi alkaa loppua. Et halua joutua tilanteeseen, jossa et jaksa enää kiivetä mutta oksia joilla levätä ei ole saapuvilla.”
Nyökyttelin ymmärtäväisesti ja silmäilin puun oksistoa. Välillä oksia oli aika harvaan. Lieskakajo kaiketi viittasi juuri tuollaisissa kohdissa kiipeämiseen; jos voimat loppuisivat kesken kaiken, eikä lähettyvillä olisi oksia, ainoaksi vaihtoehdoiksi jäisi maahan putoaminen. Värähdin kuvitellessani itseni tuohon tilanteeseen puun latvaan. Siinä lähtisi henki aika nopeasti.
”Selvä, aloita vain. Älä katso alas, jos pelottaa.”
Naurahdin soturin heitolle, vaikka oikeastaan neuvo kävi järkeen. En kuitenkaan uskonut, että näin matalalle kiivetessä olisi paljoa pelättävää. Siltikin oloni oli hiukan jännittynyt, kun valmistauduin loikkaamaan rungolle. Hyppyni jäi melko matalaksi, mutta sain kuin sainkin kaarnasta kynsilläni kiinni.
”Hyvä”, Lieskakajo kehaisi alapuoleltani, mutten uskaltanut kääntyä hänen suuntaansa. En siksi, että olisin pelännyt, vaan siksi, että otteeni todennäköisesti lipeäisi. Huokaisin siis syvään ja pidin katseeni oksistossa. Kurotin toisella etutassullani varovasti ylöspäin, ja saatuani uuden otteen uskalsin liikuttaa muitakin jalkojani. En kuitenkaan ollut kovin voimakas kissa, ja kavuttuani viimein Lieskakajon osoittamalle oksalle, olin jo itse valmis päättämään harjoitukset. Huohotin hiukan yrittäen parhaani mukaan pitää tasapainoni kapealla oksalla seistessäni.
”Ensimmäiseksi yritykseksi hyvä suoritus”, Lieskakajo huikkasi alhaalta. Olin keikahtaa alas katsahtaessani hetkeksi maahan, mutta ehdin tasapainottamaan itseni.
”Kiitos! Aika raskasta tämä kyllä on”, sanoin tyytyväisenä hymyillen. Lieskakajo nyökkäsi.
”Varmasti, pieni kokosi ei ainakaan auta asiaa. Lepää vain rauhassa ja kiipeä sitten hiukan ylemmäs.”
Kiipeilyharjoitukset olivat selvästi ottaneet koville, sillä lihakseni olivat edelleen kipeät muutaman päivän jälkeen hiirenkorvan suurissa harjoituksissa. Olin päässyt samaan joukkueeseen Ampiaistassun ja Aurinkotassun kanssa. Tietysti olisin ollut iloinen kenen tahansa kanssa, mutta jotenkin ajatus Ampiaistassun kanssa harjoittelemisesta sai minut erityisen innostuneeksi.
Ensimmäinen tehtävä oli ollut pesän rakentaminen, ja mielestäni olimme selviytyneet siitä hyvin. Olin löytänyt pesämme paikaksi puun juurakon, mutta tuotuamme pesän sisälle viimeiset sammalet sain huomata, että pesä oli aivan liian pieni. Muuten sen rakenne kuitenkin näytti hyvältä, joten minulla oli suuret odotukset arvioinnin suhteen.
//503 sanaa
