Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Ampiaispennun kysymys sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Oli mukava tietää, että minulla oli ystäviä, jotka tulisivat ikävöimään minua. Olin ollut itse asiassa hiukan huolissani siitä, kasvaisimmeko pentujen kanssa erillemme. Ainakin Ampiaispentu pysyisi ystävänäni.
”Tietysti, tulen joka ikinen päivä!” vakuutin pennulle, joka näytti helpottuneelta. ”Eivätkä muut oppilaat tule ikinä korvaamaan sinua tai muita pentuja. Olette aina ystäviäni.”
Muutenkaan ei menisi kuin muutama kuu ennen kuin pentutarhan asukeista tulisi oppilaita. Ampiaispennusta tuo aika kuitenkin tuntui varmasti pitkältä, sellainen oli pennun mieli. Varttuessaan hän huomaisi ajan kuluvan nopeammin, aivan kuin minäkin olin huomannut.
”Samat sanat sinulle. Älä vain unohda minua”, sanoin leikkisästi ja virnistin. ”Älkääkä olko harmiksi kuningattarille. Ehkä voisit pitää muita pentuja silmällä, nyt kun minä en enää asu pentutarhalla.”
Minulle alkoi vasta nyt valjeta, miten oppilaaksi tuleminen muuttaisi elämääni. En tosiaan asuisi enää pentutarhalla, en voisi hakea turvaa kuningattarista. Minun olisi pidettävä huolta itsestäni. Joutuisin myös kantamaan velvollisuuteni, elämä ei olisi enää huoletonta ja vapaata. Leikit oli leikitty eikä pitkiä, laiskoja aamuja enää tulisi; herätykset aikaisiin harjoituksiin, klaaninvanhimpien auttaminen ja metsästyspartiot olivat edessä.
”Muista myös nauttia pentuna olosta, vielä kun voit. Kun minä olen harjoituksissa tai partiossa, leiki puolestani.”
//Amppari?
//187 sanaa
