Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Ampiaispentu oli sairastunut viheryskään ja toteuttanut pahimman pelkoni. Viheryskä oli kuolemanvaarallinen tauti, ja Ampiaispentu oli vielä nuori. Tietysti syytin asiasta itseäni, mutta kun olin jonkin aikaa rypenyt katumuksessani tajusin, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Siispä olin päättänyt tarjota apuani Liljatuulelle ja Leimusilmälle, olihan minulla hiukan parantajan taitoja. Sitä paitsi Mesitähti oli rankaissut minua viivyttämällä soturikoulutukseni alkua neljäsosakuulla. Minulla ei siis olisi koulutustakaan, ja vaikka tehtävänäni olisi klaaninvanhimpien ja pentutarhalaisten hoitaminen ja ruokkiminen, löytäisin varmasti aikaa parantajien auttamiseen.
”Kas noin”, sanoin asetellessani viimeisiä sammalpaloja Kirsikkakuonon uuteen makuusijaan. Olin yrittänyt tehdä siitä mahdollisimman mukavan, jotta vanha naaras pystyisi rentoutumaan sen päällä kunnolla. Saman olin jo tehnyt Nokilinnun ja Hiilloskatseen makuualusille.
”Kiitos, Kultatassu”, Kirsikkakuono naukaisi hymyillen ja asettui sammalille lepuuttamaan raajojaan. Hymyilin lämpimästi ja vilkaisin ympärilleni. Mitä seuraavaksi? Olin jo ehtinyt aamusta auttaa pentutarhalla. Minua oli hiukan pelottanut kohdata Korppisiipi, mutta kuningatar ei onneksi ollut vaikuttanut kovin vihaiselta. Tietysti olisin ymmärtänyt jos naaras olisi ollut minulle vihainen. Olin silti helpottunut siitä, etten lopullisesti ollut menettänyt hänen luottamustaan – arvostin Korppisiipeä paljon ja se olisi viimeinen asia mitä halusin tapahtuvan.
//jatkan ehkä itse, saa nähdä 🙂
//176 sanaa
