Kuupentu
Kirjoittaja: Kuura
Kuupentu oli jo tottunut arkeen sodan jälkeen. Nykyisestä arjessa jossa kuolonklaanilaiset vartijat asuivat Eloklaanin leirissä oli tullut uusi normi. Pari kertaa hän oli yrittänyt kysyä miksi kuolonklaanilaiset edes olivat täällä, Kimalaistoiveelta, mutta koskaan hän ei ollut saanut suoraa vastausta, koska jatkuvasti joku kuolonklaanilainen oli ollut kuuntelemassa. Nyt hän ei enää jaksanut kysellä, miksi kuolonklaanilaiset olivat täällä, sillä he jo olivat ja sillä sipuli. Siihen asiaan hän ei pystynyt vaikuttamaan mitenkään. Sen sijaan nälkään voi, Kuupentu ajatteli kuullessaan taas vatsansa murisevan. Hän käveli riistakasalle ja penkoi sen hiirien varalta. Alimmaisena oli yksi hiiri, mutta se oli jo sen verran nahistunut, että Kuupentu päätti laittaa sen takaisin ja otti mielummin tänään pyydetyn varpusen. Hmm, mitäköhän nyt tekisin? Kuupentu mietiskeli ääneen syötyään viimeisetkin varpusen rippeet. Olisikohan Kortepentu nyt leikki tuulella? Kuupentu päätti lähteä katsomaan. Koko leirin kierrettyään hän lähti tarkastamaan pentutarhan ja Kortepentu oli siellä torkuilla. Kuupentu pidätteli nauruaan kuullessaan Kortepennun kuorsaavaan hiljaa. Kuupentu puntaroi hetken aikaa mielessään pitäisikö Kortepentu herättää, mutta tuli lopulta siihen tulokseen että antaa hänen nyt nukkua. Kuupentu käveli pois pentutarhasta. Vähän matkan päässä Unikkohämy istuskeli riistakasan edessä. Kuupentu käveli hänen luokseen ja kysyi: ”Unikkohämy, minulla ei ole mitään tekemistä. Mitä voisin tehdä?” Samalla Kuupentu istuutui hänen viereensä ja kietoi häntänsä tassujensa ympärille ja tapitti Unikkohämyä odottavasti. ”Ai mitä tekisit? Voisit alkaa valmistautua siihen, kun sinulla alkaa koulutus oppilaana ja opetella vaikka saalistamista tai taistelemista.” Unikkohämy vastasi hetken mietittyään ja hymyili Kuupennun ilmeelle. ”Okei. Miten saalistusta voi harjoitella?” Kuupentu kysyi. ”Tapoja on monia, mutta voit esimerkiksi tehdä sammalpallon ja kuvitella sen olevan saalis. Sen jälkeen voit lähteä vaanimaan sitä näin.” Unikkohämy vastasi ja näytti oikean asennon. Siinä vatsa ja häntä olivat tuulen alapuolella ja astuttiin sen verran kevyesti, että lehtikään ei narskahtanut hänen tassujensa alla. ”Selvä.” Kuupentu vastasi ja lähti tekemään itselleen sammalpalloa.
Kun sammalpallo oli valmis, Kuupentu asetti sen noin ketunmitan päähän ja lähti matkimaan Unikkohämyn liikkeitä. ”Vatsa matalalle ja askeleet varovasti,” Kuupentu kertasi mielessään ja lähti liikkumaan varovasti eteenpäin. Juuri ennen kuin pallo olisi hänen hyppysissään, risu rasahti hänen jalkansa alla. Kuupentu tuhahti ärsyyntyneenä ja yritti uudestaan. Vaikka toisella kerrallakaan ei onnistunut, hän päätti silti jatkaa yrittämistä. ”Minä yritän vaikka koko loppu päivän jos tämä sitä vaatii!” Kuupentu sanoi ja jatkoi yrittämistä. Parin yrityksen jälkeen Kuupentu sai jo pallon kiinni, mutta hän ei ollut varma menikö se silloin oikein. Kuupentu jatkoi yrittämistä. Hän oli ollut niin leikkinsä lumoissa, ettei ollut huomannut ajan kulua. Alkoi olla jo myöhä, kun Kimalaistoive tuli koputtamaan Kuupentua lempeästi selkään ja sanoi: ”nyt pikkuinen alkaa olla jo nukkumaan meno aika. Syö ensin jotain ja käy sitten nukkumaan.” Kuupentu nyökkäsi ja tajusi vasta nyt kuinka väsynyt oli. Hän otti vain päällimmäisen riistan joka kasasta löytyi, söi sen pikaisesti ja lähti nukkumaan. Melkein ennen, kun Kuupennun pää oli koskettanut sammalia, hän nukahti rauhalliseen uneen.
