Kuupentu
Kirjoittaja: Kuura
Kuupentu istuskeli leirin keskustassa ja haisteli ilmaa. Ihanan viherlehden tuoksu! Hän ajatteli ja hymyili, kuono pitkällä taivasta kohden ja silmät kiinni. Tuoksuun sisältyi niin erilaisia kasveja, kuin myös tihkusateen raikas aromi. Kuupentu avasi silmänsä ja säikähti nähdessään Leppävarjon istumassa ketunmitan päässä hänen naamastaan. ”Mi, mitä asiaa?” Kuupentu kysyi vähän arastellen. ”Ei oikeastaan mitään,” Leppävarjo vastasi ja tassutteli pois. ”Olipas Leppävarjo nyt omituinen,” Kuupentu ajatteli kummissaan katsellessaan vaaleanharmaan kissan hitaasti loittonevaa selkää.
Kuupentu jatkoi taas leirin ulkopuoliseen metsään katsomista. Voi, olisi niin ihanaa päästä sinne leikkimään! Kuupentu mietti. Siellä olisi nyt niin vehreää, tai ainakin Kuupentu oli niin kuullut sotureilta ja oppilailta. Voisi myös käydä uimassa ja kiivetä puihin. Voi kun olisin jo oppilas! Kuupentu ajatteli. Hän tahtoisi erityisesti kokeilla uimista! Uiminen oli sellainen taito, jota Kuolonklaanilaiset eivät osanneet, tai niin ainakin Kimalaistoive oli kertonut.
Kuupentu katseli ympärilleen ja äkkäsi pian Aurinkoroihun seisoskelemassa leirin sisäänkäynnin edessä. Kuupentu tassutteli hänen luokseen. ”Aurinkoroihu, oletko käynyt uimassa?” Kuupentu kysyi tullessaan kellertävän kollin eteen. ”Uimassa?” Aurinkoroihu toisti hieman säpsähtäen huomatessaan Kuupennun. ”Tietysti olen! Sehän opetetaan kaikille eloklaanilaisille oppilaina,” Aurinkoroihu jatkoi. ”Miltä se tuntuu? Siis uiminen,” Kuupentu kysyi istahtaen alas. ”No sitä on hieman vaikea kuvailla,” Aurinkoroihu sanoi istuessaan myös alas. Kuupentu huomasi hänen näyttävän mietteliäältä. Lopulta hän jatkoi: Kun uit, viileä vesi ympäröi sinut, tajuatko? Ja sinä alat potkia. Alkuun siihen on vähän vaikea tottua, mutta kyllä sen sitten tajuaa.” Kuupentu nyökäytti hitaasti päätään yrittäessään prosessoida asiaa. Ennen, kun Kuupentu ehti esittää jatkokysymyksiä, Aurinkoroihu nousi. ”Oli kiva jutella, mutta nyt minun pitää mennä,” Aurinkoroihu vastasi pahoittelevasti ja jatkoi matkaansa. Kuupentu hymähti hänelle vastaukseksi jotain epäselvää. Uiminen, siinä onkin paljon miettimistä Kuupentu ajatteli.
