Kuupentu
Kirjoittaja: Kuura
Kuupentu makasi valveilla. Hän oli juuri herännyt unesta, mutta ei muistanut mistä. Mitä se uni oli? Eikö siihen ollutkin liittyneet jotenkin kukat? No ei sillä ollut enää väliä. Kuupentu yritti vielä hetken aikaa saada unta, mutta pian hän tajusi sen olevan mahdotonta Hän käveli ulos pentutarhasta. Viileä aamuyön ilma siveli Kuupennun turkkia ja hän hymähti iloisesti. Hän lähti tassuttamaan kohti aukion reunaa mietiskellen, miltäköhän koko metsä näyttäisi? Ajatuksenakin se tuntui mahdottomalta; hän oli nyt vasta oppinut suunnilleen tuntemaan koko leirin, mutta entä koko reviiri? Miten sen tunteminen onnistuisi? Koko metsästä puhumattakaan. Kuupentu pysähtyi leirin reunaan, alkoi pesemään itseään ja jatkoi mietiskelyä. Pikku hiljaa Kuupennun ajatukset siirtyivät Kuolonklaaniin, pelottavaan rajanaapuuriin. Hän oli kuullut siitä tarinoita klaaninvanhimmilta, hurjimmat niistä pelottavat Kuupentua välillä niin ettei hän meinaa saada nukutuksi! Kuupentu havahtui ajatuksistaan, kun Kaurishyppy käveli leirin poikki, varmaankin kanssa jaloittelemaan tai tarpeidentekopaikalle. Kuupentu lähti kävelemään takaisin kohti pentutarhaa. Ehkä hän nyt saisi unta? Vasta kun Kuupentu painoi päänsä pehmeisiin saniaisiin ja sammaliin hän tajusi kuinka väsynyt oli. Ennen kuin hän huomasikaan, hän oli jo unessa.
