Kuusihäntä
Kirjoittaja: Soturikissa
Oli kulunut kaksi kuuta suuresta taistelusta.
Kuolonklaani oli voittanut sodan ja he olivat ottaneet Eloklaanin leirin haltuunsa.
Itseasiassa he olivat pakottaneet Eloklaanilaiset valtaansa.
Minua teki mieli sanoa että Henkäystähteä Ketunmielitähdeksi mutta se oli kiellettyä rangaistuksen uhalla.
Myöskin järkevät säännöt oli poistettu ja muokattu sen Henkäystähden haluamiksi säännöiksi.
Kaikki entiset sopimukset oli purettu ja nyt ainut oikea ’uskonto’ oli pimeyden metsä.
Nousin pediltäni ja menin Eloklaanin leirin aukiolle jos sitä täksi pystyi kutsumaan.
Näin Lehtotassun aukion toisessa päässä.
”Hei kuusihäntä!” Kuulin hänen huutavan.
Kävelin Lehtotassua vähän lähemmäs ja kuiskasin hänelle kuuluvalla äänellä.
”Hei Lehtotassu.”
”Minun nimeni on nykyään Lehtomyrsky.” Lehtotassu maukaisi lempeällä äänellä.
”Onnea!” Toivotin Lehomyrskylle.
”Nimesi on kaunis.”
”Sinunkin nimesi on kaunis.” Naaras sanoi minulle.
Olisin halunnut tunnustaa lehtomyrskylle tunteeni mutta en tiennyt olisiko Lehtomyrskyllä samoja tunteita minua kohtaan.
Keskittymiseni kohde vaihtui kun Lehtotassu alkoi vapisevalla äänellä puhumaan.
”Tuota …minä haluaisin tunnustaa jotain …mutta …en osaa …sanoa sitä…”
Tuijotin Lehtomyrskyä hämmentyneenä.
”Kuusihäntä …minä …minä …rakstan sinua.”
Tuo tuli minulle äkkirysäyksenä mutta onneksi minun ei tarvinnut enää miettiä sitä että tykkääkö lehtomyrsky minusta.
”Ja minä rakastan sinua.” Kuiskasin lehtomyrskylle.
Lehtomyrsky painautui turkkiani vasten.
”Tämä on pian ohi.” Kuiskasin Lehtomyrskylle, tiesin että se ei ollut sallittua puhua kuolonklaanista huonoa mutta päätin että se olisi ihan sama.
//Lehto?
//Tässä mietin et missä vaiheessa kuusi rakastu lehtoon ku mun missään tarinassa kuusi ei oikein osota aijemmin rakkautta lehtoa kohtaan
