Kuusihäntä
Kirjoittaja: Soturikissa
Vienotassu oli auttanut minut parantajien pesään. Leimusilmä keskusteli tavoista joilla voisi parantaa oloani Vienotassun kanssa.
”Juohan vähän”, Leimusilmä kehotti heidän keskustelun välissä.
Lipoessani vettä suuhuni yritin miettiä, miten kaikki tämä tapahtui.
Miksi minulla oli iso haava päässäni?
Miksi en nähnyt kunnolla toisella silmällä?
Miksi minusta tuntui, että saattaisin pyörtyä millä hetkellä hyvänsä?
Makasin takaisin pedilleni ja mietin, selviäisinkö tästä elossa.
Hetken päästä Vienotassu tuli antamaan jotain yrttiä, joka hänen mukaan auttoi päänsärkyyn.
”Tulin antamaan tämän Kuusihännälle”, kuulin Kuusikkokuiskeen äänen, joka keskeytti Vienotassun kertomuksen eri yrteistä. Hän käveli luokseni hiiri suussa.
”Kiitos,” sanoin. Halusin etten loukkaisi Kuusikkokuiskeen mieltä kertomalla hänelle ettei minulla ollut nälkä.
Kuusikkokuiske jäi vierelleni ja silitteli minua hännällään.
Oli ilta. Kuusikkokuiske oli edelleen vierelläni ja en ollut vieläkään koskenut hiireen, jonka hän oli minulle tuonut.
”Hei Kuusikkokuiske lähdehän nyt. Kuusihäntä tarvitsee lepoa”, Leimusilmä tuli ilmoittamaan.
”Enkö minä voi jäädä tähän?” Kuusikkokuiske kysyi.
”No, minun puolesta voit jäädä, mutta kysy Kuusihännältä”, Leimusilmä hyväksyi.
”Hei isä voinko jäädä viereesi?” Kuusikkokuiske kohdisti kysymyksensä minuun.
”Joo, voit”, sanoin mahdollisimman terveen kuulloisena.
Yritin pistää silmiäni kiinni, mutta pistävä pääkipu ei antanut minun nukkua.
Kuusikkokuiske oli saanut minut syömään sen hiiren, jonka hän oli minulle aijemmin tuonut.
Sen syömiseen meni kyllä ainakin puoli tuntia, eikä se mitenkään erityisen maukkaaltakaan maistunut.
”Kuule Kuusihäntä, sinä tulet hyvään kuntoon”, kuulin Kuusikkokuiskeen mutisevan vieressäni.
Olin tunnistanut hänen stressinsä jo aijemmin, mutta en halunnut muistuttaa häntä siitä, jotta se ei vain pahenisi.
”Leimusilmä, en saa unta kun minulla on tämä pää niin kipeä,” sanoin hänelle hieman myöhemmin.
”Ota vielä vähän vettä, ja sitä yrttiä mitä Vienotassu antoi sinulle aijemmin. Tässä ole hyvä.” Leimusilmä käveli kulman takaa muutama lehti kädessään.
Nielaisin lehdet, ja join hieman vettä.
Hetken päästä pääkipuni hieman helpoitti.
Yritin nukkua siinä toivossa, että selviäisin aamuun. Pentuni eivät kestäisi sitä, jos en selviäisi.
Kuusikkokuiske nuoli takaraivoani, haavan alta. Tämä oli Leimusilmän käskystä. Se kuitenkin sattui rauhoittamaan minua.
Hiljalleen sain kuitenkin unen päästä kiinni.
Heräsin pehmeän ja lämpimän ruohon päältä, eihän se parantajan pesä näin mukava ollut. ”Hei, Kuusihäntä?” Kuulin tutun äänen takaani.
”Lehtomyrsky?!?” Huudahdin.
Oliko tämä unta? Olinko kuollut?
Lehtomyrsky suorastaan hyppäsi päälleni ja alkoi kehräämään.
”Olenko kuollut?” Kysyin Lehtomyrskyltä huolestuneen oloisena. Mitä pentuni ajattelisivat?
//RIP Kuusi 🙁
//Kuusikko? Lehto?
